Tässä vuoden 2021 ensimmäisessä blogikirjoituksessa kuvaan sitä, miten jokin muuttuu, jos sen antaa muuttua. Eli kuinka silitystä inhoavasta tulikin sen puolestapuhuja. Näiden ajatusten myötä toivotan sinulle hyvää uutta vuotta!
Ps: lukiessasi saatat huomata senkin, miten tämä kaikki liittyy myös uneen ja vireyteen...😁
On vuoden toinen päivä, tavallinen arki lauantai. Vaihdoin vuodevaatteet… Vai onko sana liinavaatteet??? Ja miksi se on -vaatteet? - No, ok, puetaanhan se sänky jotain varten, hmmm. - No kuitenkin: Vaihdan vuodevaatteet parin viikon välein ja laitan ne saman tien yleensä pesukoneeseen.
Nyt olen yllättänyt itseni (ja mieheni 😲) jo useamman kerran sillä, että haen lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat kuivumasta ja kävelen puhdas vaatekasa sylissäni olohuoneeseen. Lasken kasan sylistäni tuolin tai sohvan päälle. Ja sitten, aivan jo lähes automaattisesti, haen silityslaudan, täytän silitysraudan vesisäiliön ja törkkään töpselin seinään.
Toki osalle lukijoista tämä kuulostaa täysin normaalilta pyykki- ja silityspäivien touhulta, mutta arvatenkin minut tuntevilla, meni kyllä lukemisen ohessa hörpitty kahvi tässä kohtaa väärään kurkkuun! Olen nimittäin usein selittänyt inhoavani kotitöistä eniten silittämistä ja väittänyt, että riittää, kunhan ne pyykit vain suoristaa kuivumaan ja taittelee sitten kaappin. Joskus sentään olen oikeasti mankeloinut ne, mutta että silittäminen!!!
Silittäminen on kivaa, tärkeää kotityötä
Tämän väitteen edessä oli nyt sitten itse nöyrryttävä ja todettava, että hitto soikoon… niin se onkin! Ja jostain syystä (liekö tämä korona-ajan aiheuttama tunne vapaudesta aikataulujen ja omien odotusten suhteen), silittäminen on ihan vaan “salaa” hiipinyt elämääni.
Tänään sitten silityslaudan ääressä asia valkeni minulle. Sinänsä mielenkiintoista, etten antanut itseni sen kummemmin sitä tietoisesti aiemmin pohtiakaan, silitin vain. Nyt ajatus kirkastui. Ehkä silittämisen sietämätön keveys on alitajunnassa tehnyt työtään. Tuli tunne, että silittämiseen liittyykin jotain enemmän, kuin vain se puhdas, sileä lopputulos. En aio alkaa kon-marittamaan tai muutenkaan luoda mitään silityskulttia 😉, mutta jokin ajatuksessani kirkastui niin, että se pitää kirjoittaa ylös ja tällä kertaa myös jakaa. Sen verran kirkas se ajatus oli, heh. Ja sain koko jutusta myös “kaupanpäälle” tunteen, että tämä on lisäksi ihan selkeää työasiaakin 😇, sillä oikeastaan kaikki tässä liittyy vielä uneen ja vireyteenkin!
Ihan tavallista tyynyliinaa silittäessäni tänään, minulle selkeni siis, että:
- ihan käytännön tasolla, näin korona-aikana, kuuma silitysrauta tappaa kyllä viimeisetkin bakteerit ja virukset, jotka pesussa vielä sinnittelivät.
- käytäntöön liittyy myös se, että sopivathan ne kaappiin paremmin ja siistimmin, kuten 96 vuotias Tyyne-tätini aina minua opastaa (ja aiemmin olin, että joo, joo…)
- ja sitten se tunne, kun sinne puhtaisiin, sileisiin lakanoihin pääsee pujahtamaan nukkumaan. Siitä lähtee kyllä niin hyvä ja syvä uni, ettei sitä mikään voita!
- siitä lähti sitten ajatus siitä, miten tärkeää ja rakkaudellista silittäminen on. Ajatella, minkä tunteen siitä voi toiselle välittämisestä antaa! Tervetuloa ystävät yökylään💖...
- ja vielä… työ sinänsä on maailman helpointa; käden työtä se vähän vaatii, mutta ei juuri isoa ajattelua. Ajatus voi vaeltaa missä vain. Itse tykkää laittaa silityslaudan ikkunan eteen, jotta näen ulos ja kuuntelen samalla radiosta kivaa musaa tai puhetta (en kylläkään mainoskanavilta...). Toki varmaan äänikirjakin toimii hienosti, kunhan siihen tottuu! Melkoinen mahdollisuus omaan aikaan, ajatteluun, oppimiseen tai vaan ihan ajatuksista tyhjään päähän samalla, kun kotityö etenee ja siitä saa hyvän mielen.
Tällaisin ajatuksin haluan tänä vuonna toivottaa sileän suloista, (koti)työtä ja unta arvostavaa sekä tervettä vuotta 2021 kaikille!
Päivi Saarijärvi
Unen ja vireyden puolesta puhuja
