Koin tänään suurta työniloa, johon
iltapäivästä varjon loi suru-uutinen Germanwingsin lentoturmasta.
Tuntuu, ettei osaa nyt oikein iloita
päivästä, joka alkoi aurinkoisesti ja pienellä hyvällä
jännitystuntemuksella. Tänään oli nimittäin FRM:ää esittelevän
kirjani julkistuspäivä. Kirjan, joka kertoo väsymyksen ja siitä
aiheutuvien riskien hallinnasta ja johon oma aikaisempi työni lentoyhtiön
resurssivastaavana on toiminut koko aiheen kivijalkana.
Tilaisuus sujui oikein mukavasti ja oli
ilo kertoa paikalle saapuneille toimittajille, yhteistyökumppaneille
ja ystäville sekä kirjasta että yleisesti FRM:stä. Sivusimme
tietysti paljon lentotoimintaa, koska sieltä oma osaamiseni
väsymysriskin hallinnan parissa on peräisin. Siksikin oli niin
kovin musertavaa kuulla onnettomuusuutinen radion uutisista,
ajellessani kotiin tilaisuudesta.
Nyt en oikein jaksa iloita kirjani
menestyksestä, mutta senkin aika tulee. Kirjoitan myöhemmin lisää
iloisemmissa merkeissä. Nyt syvä myötätuntoni on erityisesti
onnettomuudessa menehtyneiden omaisten ja samaten koko Germanwingsin
työntekijöiden parissa.
Muistetaan taas, että elämä on
elettävä nyt, eikä joskus sitten kun... Pitäkää huolta
itsestänne ja toisistanne.