En pidä suuremmin markkinointityöstä,
ainakaan siis soittelusta ennestään tuntemattomille ihmisille.
Yrittäjänä sitä on kuitenkin pakko tehdä, tai muuten kukaan ei
tiedä luomistamme hyvistä tuotteista tai palveluista.
Seurasin itseäni ja tuntemuksiani,
ottaessani puhelimen viimeksi käteeni ja soittaessani erään ison
yrityksen toimitusjohtajalle. Olin lähestynyt häntä aiemmin
meilillä, mutta soitan yleensä perään, koska itsekin tiedän,
miten meileille usein käy.
En siis tuntenut henkilöä mitenkään,
mutta tiesin, että puhelu voisi johtaa win/win -tilanteeseen. Meille lisää töitä, heille lisääntynyttä psykologista turvallisuutta läpi
yrityksen ja sen kautta tulosta viivan alle. Puheenaihe oli tuttuakin
tutumpi – oma työ FRM:n (Fatigue Risk Management) parissa, vireys kokonaisuutena ja siitä kehitetty FRM-vireysvalmennus.
Oman toimintani seuraaminen suorastaan
hymyilyttää jo minua. Olin varannut kalenteristani soittoajan. Olin
selvittänyt etukäteen yrityksen tietoja ja toimintaympäristöä.
Olin siis tehnyt hyvät esityöt puhelun eteen. Silti soittoajan
lähestyessä huomasin, miten hermostuneisuus nosti päätään ja
puhelun mahdollinen eteneminen kävi mietteissä useampaan kertaan:
En saa henkilöä kiinni, häntä ei kiinnosta, en osaa vastata hänen
kysymyksiinsä, häiritsen häntä työssään, eivät he kuitenkaan
tarvitse meitä jne jne...
Seurasin omia ajattelupolkujani ja
tunnistin negatiivisen ajattelumallini ja tunteeni, joka siitä
seurasi – epävarmuus, riittämättömyys ja jopa tuska, miksi mä
ajattelen näin – pitäishän mun jo osata välttää tällaista
ajattelutapaa. Tuolla viimeisellä ajatuksella jopa onnistuin vähän vielä lisäämään omaa pahaa oloani. Tunteeni oli siis kasvusuunnassa,
mutta huomasin myös, että suhtautumalla tunteeseen tutkivalla ja erittelevällä asenteella sekä lopulta hyväksymällä oman oloni, aloin kokoajan voida paremmin.
Lopulta puhelimeen oli kohtuullisen
helppo tarttua asenteella, että minä teen palveluksen
kertomalla heitä hyödyttävästä palvelusta. Ei ole väliä, jos potentiaalinen asiakas sanoo ei, mutta jokatapauksessa minä teen työni ja heille
tulee lisää tietoa vireyden lisäämisen mahdollisuuksista.
Vaikka tilausta ei heti tullutkaan,
koen silti onnistuneeni ja oppineeni taas jotain ajatusten
ohjaamisesta, motivaatiosta sekä erityisesti tunteiden hyväksymisestä. Kiva juttu, mielenrauha saavutettu ja seuraava markkinointipuhelu on taatusti helpompi aloittaa.