Ajattelumalleista - jälleen kerran :-)

En pidä suuremmin markkinointityöstä, ainakaan siis soittelusta ennestään tuntemattomille ihmisille. Yrittäjänä sitä on kuitenkin pakko tehdä, tai muuten kukaan ei tiedä luomistamme hyvistä tuotteista tai palveluista.

Seurasin itseäni ja tuntemuksiani, ottaessani puhelimen viimeksi käteeni ja soittaessani erään ison yrityksen toimitusjohtajalle. Olin lähestynyt häntä aiemmin meilillä, mutta soitan yleensä perään, koska itsekin tiedän, miten meileille usein käy.

En siis tuntenut henkilöä mitenkään, mutta tiesin, että puhelu voisi johtaa win/win -tilanteeseen. Meille lisää töitä, heille lisääntynyttä psykologista turvallisuutta läpi yrityksen ja sen kautta tulosta viivan alle. Puheenaihe oli tuttuakin tutumpi – oma työ FRM:n (Fatigue Risk Management) parissa, vireys kokonaisuutena ja siitä kehitetty FRM-vireysvalmennus.

Oman toimintani seuraaminen suorastaan hymyilyttää jo minua. Olin varannut kalenteristani soittoajan. Olin selvittänyt etukäteen yrityksen tietoja ja toimintaympäristöä. Olin siis tehnyt hyvät esityöt puhelun eteen. Silti soittoajan lähestyessä huomasin, miten hermostuneisuus nosti päätään ja puhelun mahdollinen eteneminen kävi mietteissä useampaan kertaan: En saa henkilöä kiinni, häntä ei kiinnosta, en osaa vastata hänen kysymyksiinsä, häiritsen häntä työssään, eivät he kuitenkaan tarvitse meitä jne jne...

Seurasin omia ajattelupolkujani ja tunnistin negatiivisen ajattelumallini ja tunteeni, joka siitä seurasi – epävarmuus, riittämättömyys ja jopa tuska, miksi mä ajattelen näin – pitäishän mun jo osata välttää tällaista ajattelutapaa. Tuolla viimeisellä ajatuksella jopa onnistuin vähän vielä lisäämään omaa pahaa oloani. Tunteeni oli siis kasvusuunnassa, mutta huomasin myös, että suhtautumalla tunteeseen tutkivalla ja erittelevällä asenteella sekä lopulta hyväksymällä oman oloni,  aloin kokoajan voida paremmin.

Lopulta puhelimeen oli kohtuullisen helppo tarttua asenteella, että minä teen palveluksen kertomalla heitä hyödyttävästä palvelusta. Ei ole väliä, jos potentiaalinen asiakas sanoo ei, mutta jokatapauksessa minä teen työni ja heille tulee lisää tietoa vireyden lisäämisen mahdollisuuksista.

Vaikka tilausta ei heti tullutkaan, koen silti onnistuneeni ja oppineeni taas jotain ajatusten ohjaamisesta, motivaatiosta sekä erityisesti tunteiden hyväksymisestä. Kiva juttu, mielenrauha saavutettu ja seuraava markkinointipuhelu on taatusti helpompi aloittaa.

Hengitys ja uni

Itsenäisyyspäivänä nautin, kun linnan juhlissa 100 vuotias veteraani Tauno Hämäläinen sanoi pitkän iän salaisuuden olevan “Kunhan muistaa hengittää.” Lauseessa kiteytyy sekä sanojan iloinen persoona, että vireyden pari kulmakiveä; muisti ja hengitys.

Koska hengittäminen on meille itsestään selvä hengissä pysymisen ehto, siihen ei oikein tule kiinnittäneeksi huomiota. Ei ainakaan niin kauan, kun se toimii sekä valveaikana että nukkuessa. Toisaalta, jos sen kanssa on pieniäkin ongelmia, ne aiheuttavat heti ahdistusta, erilaisia muita seurannaisoireita ja jopa pelkoa.

Unen ja vireyden asiantuntijoina hengitys on yksi valmennuksiemme kohteista. Siksi kiinnostuin kun Uniliitto järjesti Vantaalla luennon Buteyko-hengitysmenetelmästä. Lupasin kirjoittaa aiheesta ja sainkin taas luennolta uutta, mielenkiintoista ajateltavaa.

Konstantin Buteykon (lääketieteen tohtori) kehittämä menetelmä kehottaa pienentämään hengitysvolyymia. Syy tähän on siinä, että hiilidioksiditason ollessa alhainen, heikentyy happimolekyylien irtaantuminen veren punasoluista elinten ja kudosten käyttöön.

Luennon veti Hoitava Hengitys -ohjaaja Marketta Manninen. Hän piti meille muutaman hengitysharjoituksen auttamaan hengityksen vähentämisessä.

Oma hengitykseni on kohtuullisen oikeaa; hengitän nenän kautta, käytän palleaa, hengitykseni ei juuri näy kehossani enkä onnekseni kärsi uniapneasta. Harjoitukset saivat minut kuitenkin huomaamaan eron sisäänhengitykseni pienentyessä; Puhun paljon työssäni ja liikun aivan liian vähän. Valmiustilakin on varmasti enemmän päällä kuin lepotila. Nämä kaikki saavat ylihengityksen käyntiin.

Marketta teki meille pienen kontrollipaussi testin. Siinä pidätettiin hengitystä normaalin uloshengityksen jälkeen vain niin kauan kuin se oli helppoa ja stressitöntä. Tämän jälkeen hengitys tuli jatkua normaalisti eli ei hengästyneenä. Samalla lasketaan sekunteja. Itselläni tulos oli vaivaiset 16 sekuntia. Hyvän terveyden määritelmä on Butyeko-menetelmän mukaan KP 40 s.

Hyviä keinoja hengitysmäärän pienentämiseen ovat:

• Nenähengitys. Eli suu pitäisi pysyä kiinni hengitettäessä. Myös liikkuessa! Yön ajaksi sen voi vaikka teipata apteekista saatavalla ihoteipillä.
• Hengitykseen tulee kiinnittää huomiota. Hengittäessä tulee käyttää palleaa - siis hengitys alas vatsaan eikä keuhkojen yläosaan.
• Hengitysharjoituksena voi tehdä lyhennettyä sisäänhengitystä: Istu rennosti selkä suorana, aseta kädet vartalolle - toinen rintakehälle ja toinen vatsan päälle, hengitä sisäänhengitys hieman lyhyempänä, kuin normaalisti ja anna uloshengityksen tapahtua vapaasti, pidä hartiat ja olkapäät alhaalla ja rentona. Ilmanälkä pitää tuntua, muttei saa stressata. harjoituksen pituus tulisi olla vähintään 5 minuuttia ja sitä voi tehdä 4 x 5 min jaksoissa.

Aion kokeilla tehdä noita harjoituksia aina silloin tällöin, sillä ymmärrän ja hvyäksyn takana olevan perusperiaatteen: Kun hengitän suositeltua enemmän, vereni happipitoisuus, joka on n. 98%, ei kasva. Sen sijaan hiliidioksiditaso alenee, ensin keuhkoissa, sitten veressä, kudoksissa ja soluissa. Tämä puolestaan heikentää hapen irtautumista punaisten solujen hemoglobiinimolekyyleistä.

Menetelmästä on todettu olevan apua astman oireissa, allergeenien vähenemisenä, kuorsauksen ja uniapnean helpottamisena, mielen rauhoittumisena, liikunnan tehostumisessa, painonhallinnassa, eli hyvin elämänlaatua parantavissa tekijöissä. Kiinnostuessasi asiasta enemmänkin löydät Marketan sivuilta: www.hoitavahengitys.fi lisää vinkkejä ja tietoa. Muistetaan hengittää :-) ja lupaamme Virvotteen kirjoituksissa ja luennoillamme muistutella teitä oikean hengittämisen tärkeydestä.

Päivi Saarijärvi

FRM -vireysvalmentaja

VITALGO / Virvote

paivi(at)vitalgo.fi

Kristallipallon ja taikasauvan omistaja

Olen aina väittänyt, etten omista kristallipalloa nähdäkseni tulevaisuuteen, enkä voi taikasauvan heilautuksella nostaa kenenkään vireyttä.

Olen ollut asiassa sekä oikeassa että väärässä.

Totta on, että tulevaisuutta yleisellä tasolla en kovinkaan pitkälle tai luotettavasti pysty ennustamaan - toki joitain vahvoja tai heikkoja signaaleja lukemalla voi aina tehdä sivistyneitä arvailuja.

Totta on myös se, että kun teen suunnitelmia ja asetan tavoitteita, näen, koen ja joskus kuulenkin sen toteutuman mielessäni. Ei se tulevaisuus tietenkään toivomalla sieltä aukene, vaan sen eteen joutuu tekemään tosissaan töitä. Joskus mielikuva toteutumasta heikkenee, ikäänkuin kangastuksessa ja silloin alkaa epäillä omia suunnitelmiaan ja tavoitteitaan. Jos asia on tärkeä ja itselle arvokas, usva kuitenkin pienen ajan kuluttua hälvenee ja taas toteuma näkyy kristallipallossani kirkkaana.

Taikasauvan kohdalla en juurikaan pysty muiden asioita muuttamaan, mutta kas; Jos teen tietoisen päätöksen jostakin asiasta ja pysyn päätöksessäni, niin kummasti se asia yleensä toteutuu. Tässä kylläkin on kyse tähän konkreettiseen todellisuuteen perustuvista asioista. Silti koen, että omistan niin halutessani taikasauvan omaan elämääni!

Toisten vireyden nostamisessa uskon taas esimerkin leviävään voimaan. Jos voi itse hyvin, tekee haluamistaan asioista totta ja levittää todellista, kokemuksellistakin tietoa ympärilleen, niin pienellä viiveellä se taikasauva voi toimia siinäkin :-).

Olen siis omassa omassa elämässäni päätynyt sekä kristallipallon onnelliseksi ja vastuulliseksi omistajaksi että taikasauvan iloiseksi heiluttelijaksi. Aika kivaa ja toiminnallista elämää :-), kokeile sinäkin!

Tie oman todellisuuden tekijäksi

Olen viimeaikoina pohtinut tulevaisuutta, yhteistyömahdollisuuksia ja tavoitteita sekä prosesseja, joilla tavoitteisiin päästään. Välillä olen täynnä voimaa ja varmuutta. Välillä alan epäillä omia motiivejani, toisten motiiveja ja myös omaa riittävyyttä kaikkeen.

Tuntuuko tutulta?

Työni FRM:n parissa on hyvin monimuotoista. Ytimessä omalla kohdallani on organisaation toimivuus, sitoutuminen asiaan ja loppupelissä  koulutusten ja jalkauttamisen onnistuminen. Onnistuminen nimenomaan siltä kannalta, että saan ymmärryksen väsymyksen riskeistä, niiden hallittavuudesta ja vireydestä todella lisääntymään kaikilla työntekijöillä sekä kuulijoiden oman motivaation löytymään, jotta kasvupohja muutokselle on olemassa.

Sitouduin tähän "elämäntehtävään" kymmenkunta vuotta sitten, kun lähdin FRM:n tielle. Tuntui, että ensimmäisen kerran löysin sen ytimestä viisastenkiven siihen, miten sekä organisaatio että työntekijä voivat hyvin. Aluksi tie näytti hyvinkin lavealta, suoralta ja selkeältä. Sitten alkoi eteen tulla risteyksiä, mutkia ja kapeikkoja. Välillä piti hapuilla eteenpäin ja joskus tuli mieleen hypätä koko tieltä metsään ja lähteä etsimään uusia polkuja.

Kartat, tienviitat ja tankkauspisteet

Ilman selkeitä tavoiteasetteluja ja ajoittaisia tilannekatsauksia olisin eksynyt. Ilman perheen ja asiaan paneutuneiden ihmisten tukea sekä syvenevää ymmärrystä siihen, että FRM:ssä on voimaa, olisi matka tähän ollut kovin vaikea. Oma usko asiaan on toki syvä, mutta kyllä sekin horjuu, jos työstään ei saa palkkaa eikä yrittämisen lisäksi aina ole aikaa tai halua sukeltaa byrokratian sokkeloihin hakemaan mahdollisia yhteiskunnan tarjoamia taloudellisia tukiratkaisuja. Näinä aikoina niitäkään ei tarjottimella ole tyrkyllään.

Toisaalta suomalainen järjestelmä tarjoaa onneksi tukeaan muulla tavoin. Yrittäjille on tarjolla korkeatasoista koulutusta osin ilmaiseksi, osin oppisopimuksella tai aivan pienellä omavastuulla. Näistä olen osani hyödyntänyt ja todella saanut työkaluja yrityksen pyörittämiseen. Tällä hetkellä käyn yritysjohtamisen ammattitutkintoa ja aikuiskouluttajan pedapakkia. Molemmat ovat osoittautuneet todella ammattitaitoa lisääviksi kursseiksi. Lisäksi olen itse kouluttautunut vireyden asioissa avoimen yliopiston loistavilla koulutuksilla. Sieltä olen tähän asti suorittanut ravitsemustieteen ja psykologian perusteet sekä johdatuksen vanhuuden tutkimiseen ja nuoruuden haasteet- nimisen luentosarjan.

Matka jatkuu

Alussa kuvasin pohdintojani omista ja toisten motiiveista sekä omasta riittävyydestä. Vailla akateemista loppututkintoa tunnen itseni joskus kummajaiseksi. Yritysmaailma Suomessa arvostaa niin kovin jonkun alan "täydellistä" haltuunottoa tutkintonimikkeellä.

Pohdin itsekin psykologian tai kognitiivisten opintojen mahdollisuutta ihan tutkintoon asti. Sitten totesin, että en halua tutkijaksi - siksi en halua nyt käyttää aikaa tilastotieteen oppimiseen. Haluan oppia noista asioista lisää oman työni edistämiseksi. Siihen riittää hyvin avoimen yliopiston loistava anti. Oma tieni on hakea perustietoa mahdollisimman laajalta ja kasata niistä vahva rakenne suomalaisen FRM:n eteenpäinviemiseksi. Opiskelen siis väsymysriskin hallinnan tutkintoa varten :-).


Yksin tällaista kokonaisuutta ei muutenkaan voi viedä läpi. Siihen tarvitaan omalta osaltani osaavia yhteistyökumppaneita vireyden eri alueilta (uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli). Niitä olen onneksi ympärilleni löytänytkin. Kirjani "Väsymys työelämässä - riskit ja hallinta" näen osaltani ensimmäisenä askeleena tutkintoon, seuraava on toimiva FRM yhdessä isossa yrityksessä. Tämä työ on aloitettu, mutta FRM:ää ei toteuteta hetkessä. Yritys sitoutuu siihen koko elinkaarekseen ja itse sekä yritykseni ja sen kautta yhteistyökumppanini olemme mukana tukemassa ja auttamassa heitä tällä matkalla. Sen tienviitta on: FRM:n avulla vireyden ja turvallisuuden lisäämisen kautta tuloksiin.

Luvassa on varmaan edelleenkin paljon pohdintoja - risteyksiä, mutkia ja kapeikkoja, mutta tavoite on asetettu. Visio on olla vastuuntuntoinen, johtava suomalainen suunnannäyttäjä väsymysriskin hallinnan edistämisessä osaksi yritysten normaalia johtamista. Ja se, mikä minua tässä motivoi, on antaa ihmisille mahdollisuus saavuttaa se mihin avoimuudella, yhteistyöllä ja ihmisen fysiologian ja psyyken paremmalla ymmärtämisellä ja oman sekä jaetun vastuun sisäistämisellä päästään.

Tästä on hyvä jatkaa. Tavoite on asetettu, matkakumppaneita on mukana, lepo- ja tankkauspisteet on mietitty ja oma navigaattori osaa lukea ajantasaista tietoa matkan varrelta ruuhkien ja tarpeettomien pysähdysten välttämiseksi.

Hyvää matkaa myös sinulle lukijani. Tarkista oma suuntasi, määränpääsi ja motiivisi. Muista määrittää sopivat rajat työllesi, yhdistä siihen oma yksilöllinen leposi, liikkumisesi ja ravintosi, jaa matkasi, luo toimiva reitti ja nauti matkasta. Tavataan jossain matkojemme varrella ja vaihdetaan kuulumisia!