Follow by Email

lauantai 2. tammikuuta 2021

Silittämisen sietämätön keveys

Tässä vuoden 2021 ensimmäisessä blogikirjoituksessa kuvaan sitä, miten jokin muuttuu, jos sen antaa muuttua. Eli kuinka silitystä inhoavasta tulikin sen puolestapuhuja. Näiden ajatusten myötä toivotan sinulle hyvää uutta vuotta! 

Ps: lukiessasi saatat huomata senkin, miten tämä kaikki liittyy myös uneen ja vireyteen...😁

On vuoden toinen päivä, tavallinen arki lauantai. Vaihdoin vuodevaatteet… Vai onko sana liinavaatteet??? Ja miksi se on -vaatteet? -  No, ok, puetaanhan se sänky jotain varten, hmmm. -  No kuitenkin: Vaihdan vuodevaatteet parin viikon välein ja laitan ne saman tien yleensä pesukoneeseen. 

Nyt olen yllättänyt itseni (ja mieheni 😲)  jo useamman kerran sillä, että haen lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat kuivumasta ja kävelen puhdas vaatekasa sylissäni olohuoneeseen. Lasken kasan sylistäni tuolin tai sohvan päälle. Ja sitten, aivan jo lähes automaattisesti, haen silityslaudan, täytän silitysraudan vesisäiliön ja törkkään töpselin seinään. 

Toki osalle lukijoista tämä kuulostaa täysin normaalilta pyykki- ja silityspäivien touhulta, mutta   arvatenkin minut tuntevilla, meni kyllä lukemisen ohessa hörpitty kahvi tässä kohtaa väärään kurkkuun! Olen nimittäin usein selittänyt inhoavani kotitöistä eniten silittämistä ja väittänyt, että riittää, kunhan ne pyykit vain suoristaa kuivumaan ja taittelee sitten kaappin. Joskus sentään olen oikeasti mankeloinut ne, mutta että silittäminen!!!


Silittäminen on kivaa, tärkeää kotityötä


Tämän väitteen edessä oli nyt sitten itse nöyrryttävä ja todettava, että hitto soikoon… niin se onkin! Ja jostain syystä (liekö tämä korona-ajan aiheuttama tunne vapaudesta aikataulujen ja omien odotusten suhteen), silittäminen on ihan vaan “salaa” hiipinyt elämääni.


Tänään sitten silityslaudan ääressä asia valkeni minulle. Sinänsä mielenkiintoista, etten antanut itseni sen kummemmin sitä tietoisesti aiemmin pohtiakaan,  silitin vain. Nyt ajatus kirkastui. Ehkä silittämisen sietämätön keveys on alitajunnassa tehnyt työtään. Tuli tunne, että silittämiseen liittyykin jotain enemmän, kuin vain se puhdas, sileä lopputulos. En aio alkaa kon-marittamaan tai muutenkaan luoda mitään silityskulttia 😉, mutta jokin ajatuksessani kirkastui niin, että se pitää kirjoittaa ylös ja tällä kertaa myös jakaa. Sen verran kirkas se ajatus oli, heh. Ja sain koko jutusta myös “kaupanpäälle” tunteen, että tämä on lisäksi ihan selkeää työasiaakin 😇,  sillä oikeastaan  kaikki tässä liittyy vielä uneen ja vireyteenkin! 


Ihan tavallista tyynyliinaa silittäessäni tänään, minulle selkeni siis, että: 


  • ihan käytännön tasolla, näin korona-aikana, kuuma silitysrauta tappaa kyllä viimeisetkin bakteerit ja virukset, jotka pesussa vielä sinnittelivät.

  • käytäntöön liittyy myös se, että sopivathan ne kaappiin paremmin ja siistimmin, kuten 96 vuotias Tyyne-tätini aina minua opastaa  (ja aiemmin olin, että joo, joo…)

  • ja sitten se tunne, kun sinne puhtaisiin, sileisiin lakanoihin pääsee pujahtamaan nukkumaan. Siitä lähtee kyllä niin hyvä ja syvä uni, ettei sitä mikään voita!

  • siitä lähti sitten ajatus siitä, miten tärkeää ja rakkaudellista silittäminen on. Ajatella, minkä tunteen siitä voi toiselle välittämisestä antaa! Tervetuloa ystävät yökylään💖...

  • ja vielä… työ sinänsä on maailman helpointa; käden työtä se vähän vaatii, mutta ei juuri isoa ajattelua. Ajatus voi vaeltaa missä vain. Itse tykkää laittaa silityslaudan ikkunan eteen, jotta näen ulos ja kuuntelen samalla radiosta kivaa musaa tai puhetta (en kylläkään mainoskanavilta...). Toki varmaan äänikirjakin toimii hienosti, kunhan siihen tottuu! Melkoinen mahdollisuus omaan aikaan, ajatteluun, oppimiseen tai vaan ihan ajatuksista tyhjään päähän samalla, kun kotityö etenee ja siitä saa hyvän mielen.



Tällaisin ajatuksin haluan tänä vuonna toivottaa sileän suloista, (koti)työtä ja unta arvostavaa sekä tervettä vuotta 2021 kaikille!




Päivi Saarijärvi

Unen ja vireyden puolesta puhuja

VITALGO

maanantai 18. marraskuuta 2019

Marraskuinen aamu, kirjoittava eläin



Niska- ja hartiakipu, joka piti hereillä tunteja yöllä on nyt vaimennut särkylääkkeen ja -voiteen alle. Uni pelasti, lääkkelle luovuttamiseni jälkeen, mitä pelastettavissa oli ja nukuin pitkään. Tänään ei ole aikatauluja odottamassa täyttäjäänsä. Vain omia, itse luomiani askelmerkkejä kohti erilaisia päämääriäni; yrityksen kehittämistä, maksavia asiakkaita, yhdistyksien asioiden hoitoa, muuttoa, sukulaisten ja ystävien yhteydessä pysymistä  ja normaalia kodinhoitoa. 

Näennäisen tyhjä piha kuhisee jo elämää. Talitintit ja jopa värikäs närhi kävivät vilahtamassa ikkunan takana. Marraskuulle oudon lämmin ja kirkas auringon nousun kajo kymmenen maissa kultaa puut, pellon ja rakkaan kotikuuseni oksat. Alan heti kirjoittaa, kun jokin tuntuu siihen kutsuvan.

Miksi kirjoitan?


Ajatusten taustalla häämöttää tarve osallistua yhteiskuntaan. Tehdä jotain, ei vain olla tavallisena arkimaanantaina kotona, rauhassa, yksin....- Onko se huono omatunto? Ajatus laiskuudesta? Tapa suorittaa asioita? Elämän kutsu? Tähän liittyy eilen lukemani artikkeli kirjailija Paula Havasteesta, jossa hän totesi, että inhoaa sanaa inspiraatio. Artikkelin mukaan hän ei olisi kirjoittanut yhtäkään kirjaa, jos hän olisi vain sitä odotellut.

Olen usein keskustellut kirjoittamisesta kollegani Anun kanssa; minun mielestäni inspiraatio ja flow ovat se tila, kun hyvää tekstiä voi kirjoittaa.  Anu, kiireisenä neljän lapsen äitinä ja yrittäjänä vastaa aina siihen, että jos hän sitä olisi odottanut, jäisi kaikki tekemättä ja ainakin kirjoittamatta. Hänen mielestään kirjoitusta kyllä  tulee, kun tietää, mistä kirjoittaa. Näistä ajatuksista syntyi aikanaan vireyden ylläpitoon liittyvät blogit yhteisellä Virvote sivustollamme.


Tiedänkö, mitä ja mistä kirjoitan?


Kirjoittaminen on minulle tärkeä asia, keskustelen siinä niin itseni kanssa kuin koko elämän kanssa ja ehkä jopa, uskaliaasti sanoen, maailmankaikkeuden kanssa. Annan tekstin tulla, miten se tulee, ainakin jos en ole jo etukäteen määrännyt aihetta itselleni, mistä kirjoitan. Sitten palaan siihen, mitä kirjoitin. Luen läpi, kuuntelen kirjoittamaani ja myös korjailen tekstiä, kun tunnen tarvetta selkeyttää niin, että joku muukin saa siitä irti jotain. Kun kirjoitan, kirjoitan itselleni, mutta haluan tekstin silti olevan helppoa ymmärtää muillekin ja luen sitä kuvitteellisin toisten silmin ja ajatuksin. Ajatuksissani kaikuu kuitenkin juuri nyt; Kirjoitus pysyy, tämä hetki meni jo ohi.

Palaan tähän hetkeen. Talitintti siemenmökkinsä katolla katsoo minuun, eikä sen kummemmin piittaa aikeistani. Käy mökin aukolle nokkimaan ravintoa, jotta jaksaa touhuta touhujaan ja varautua talveen. Närhi säikähti jo niin, minut huomatessaan, että lensi tiehensä odottamaan rauhallisempaa hetkeä osallistua siemenkarkeloihin. Pieni pyöreähkö hömötiainen nokkii rauhassa omaa ateriaansa kuuseni juurella. Vaikka eihän se ole minun kuuseni, sen on istuttanut aivan joku muu oman talonsa nurkalle. Onni nimeltään. Nyt talo on toistaiseksi minun kotini ja kuusi suo turvansa ja on lainassa sen aikaa minulle. Pian se onkin jonkun toisen kuusi…


Kierrän ja kaarran aihetta kuvaamalla ulkoista maailmaa. Kirjoitanko nyt oikein? Vastaus kumpuaa sisältäni; tämä riittää minulle. En tiedä, tarvitseeko tämän muuta tehdäkään. Halusin silti  julkaista tämän tekstin, ehkä jopa jonkun toisen ihmisen yhteyttä etsien. Tällä hetkellä se kuitenkin puhdistaa omaa päätäni, jotta muut tavat osallistua ihmisyyteen saavat tilaa. 

Kirjoittaessa yksin ja silti yhteydessä



Kirjoittaessani tätä havaitsin silmäkulmastani kissani juoksevan kohti metsän rajaa, kuunnellen korvat höröllään, hiipien lopulta lehtikasan ohitse puiden suojaan. Sen vaistot ajoivat sen toimintaan. Mortti-varis, jonka kanssa olen ystävystynyt vuosien varrella,  näki minut ilmeisesti ikkunassa ja tuli katsomaan, josko saisi aamupalaa. En siis olekaan yksin, kuten alussa kuvasin.

Nyt juuri olen kyllä fyysisesti erossa ihmisistä, mutta selkeänä osana elämää. Itse asiassa, näköjään, varsin kuhisevaa marraskuista elämää. Kasvi- ja eläinkunnan vuodenkierto on nyt syystalven vaiheessa, varautumassa talveen. Ehkä jopa tietävät, millaiseen talveen. Osaavat ikiaikaisen luontoyhteytensä kautta lukea tätä maailmaamme. Tietävät, mitä tehdä seuraavaksi.  Maa,vesi ja ilma, jossa elämme kertoo sen heille samoin kuin meillekin monin merkein. 

Merkeistä puheenollen, nyt usva laskeutui, eikä aurinkoa enää näy. Mikään ei edes värähdä näkökentässäni. Olen harsomaisen vaaleuden sisällä taloni lämmössä, läppäri polvilla. Päässäni käväisin aurinkoisella parvekkeella etelässä, meren rannalla, viime loman maisemissa. Se on siellä nyt, ihan niinkuin minäkin olen tässä nyt. Oivallan, että pystyn käymään, kokemaan ja aistimaan ihan kaiken mitä haluan, mistä vain haluan, milloin vain haluan. 

Ajattelen, että kirjoittaminen yhtälailla on ajan ja tilan yli tuntemista, katsomista, kuulemista. Sen avulla voin lisäksi laajentaa omaa kokemustani, ajatteluani ja tajunnan virtaani kollektiiviseen tajuntaan. 

Vielä en tunne osaavani tehdä tuota laajentumista ilman kirjoittamista. Toisaalta, ehkä osaankin - en vain täysin tiedosta, miten koko ajan yhteys on olemassa. Kaiken kautta. Ihan kuten eläin- ja kasvikunta lukevat merkkejä. Ehkä minäkin, olenhan myös eläin - kirjoittava eläin, joka sai tästä kirjoituksesta puhtia jatkaa omien askelmerkkiensä seuraamista, hyvillä mielin ja ...vailla suorittamista :-).

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Unta, unettomuutta ja unilääketiedettä

Osallistuin alkuviikosta Uniliiton järjestämiin Suomen Unitutkimusseuran vuotuisiin Unilääketieteen koulutuspäiviin. Unilääketiede ei  Suomessa ole vielä saanut omaa tieteenalaa yliopistoihin, mutta Lääkäriliitto on määrittänyt, miten lääkäri saa unilääketieteen erikoispätevyyden. Mahtavaa olisi, kun saataisiin oikeasti se myös tieteenalaksi, mutta siitä ei nyt tällä kertaa sen enempää.

Olen etuoikeutettu, kun olen  kansainvälisesti Fatigue Risk Managementin parissa päässyt seuraamaan läheltä jo 15 vuoden ajan unilääketiedettä, unen mekanismeja ja unettomuuden vaikutuksia. Samoin olen hyvin kiitollinen ja iloinen, että Suomessa Uniliiton, jonka hallituksessa nykyään toimin, sekä etenkin Suomen Unitutkimusseuran ja Suomen Unihoitajaseuran  toimet vievät unitietoisuutta,  unihäiriöiden hoitoa ja unilääketiedettä koko ajan eteenpäin. Kansallinen unitutkimus sekä erilaiset unihäiriöt ja niiden hoito ovat aukaisseet lisää unen ja väsymyksen hallinnan monimuotoisuutta työssäni, mutta myös koko elämässäni.

Kokoan tähän blogiin nyt omia maallikon, yrittäjän, kouluttajan sekä yhdistysaktiivinkin ajatuksia tämän vuoden Unilääketieteenpäiviltä. Koulutuspäivien aiheet alla suoraan otsikoina ja niiden mukaan omalla tavallani muistiinpanoistani käsiteltyinä.  Luentojen sisällöt löydät myös Unitutkimusseuran sivuilta.


Uniapnea

Uskoisin, että jokainen tuntee joko omista tai lähipiirin kokemuksistaan uniapnean ainakin sanana. Silti oli yllättävä kuulla, miten paljon julkisuuden henkilön kuolema vaikutti uniapneatutkimusten  lisääntymiseen. HUSin LT Pirkko Branderin esityksen mukaan nimittäin ilmeisesti Olli Lindholmin vaikutus näkyy mm siinä, että tänä  vuonna keuhkosairauksiin tulevista tutkimuslähetteistä yli 50 % koskee uniapneaa ja VSSHP:n alueelta  LT Ulla Anttalainen taisi sanoa, että jo yli 3000 CPAP laitetta on ohjattu tänä vuonna käyttöön. Hurjan paljon siis enemmän kuin aikaisempina vuosina. Uniapnean  suppeat yöpolygrafiatutkimukset ovat lisääntyneet tasaista n.n 30 % vuosivauhtia muutenkin vuodesta 2013 saakka, joten tämä lisätarve kyllä tuntuu tutkimuksiin ja hoitoon pääsyssä.

Terveydenhuollon resurssit mietityttivät itseänikin, kun uniapnean esiintyvyys taitaa olla paljon suurempi kuin on luultukaan. Samoin pohdin sitä, ehditäänkö ottaa huomioon ihminen kokonaisuutena, eli miten paljon muuta unihäiriötä ja taustaongelmia asiaan liittyykään. Uniapnean hoitoketju on melko hoitajavetoista, eli lääkärikäyntien osuus siitä jää melko vähiin. Toivottavasti unihoitajia riittää tähän työhön, eivätkä he taas uuvu valtavan työtaakkansa alla!

Tsempit koko hoitoketjulle ja toivottavasti eri hoitoalueiden hyvät käytännöt leviävät niin, että hoitoonpääsy on yhtä helppoa ympäri Suomen. Mielestäni prof. Markku Partisen päivillä esittämä toive enenevästä yhteistyöstä yksityisten ja yhteiskuntatason uniklinikoiden olisi syytä ottaa tosissaan. LT Adel Bachourin esityksestä kuulimme myös, miten tutkitaan kiivaasti uusiakin keinoja mm. ylähengitystie- stimulaatioiden ja jopa lääkityksen myötä uniapnean hoitoon. Myös CBTn (kognitiivis-behavoriaaliset menetelmät) ovat jo nyt käytössä yhä enenevässä määrin. Eli ongelma kyllä otetaan tosissaan, mutta tuo resurssipuoli ja hoitoonpääsyn yhdenvertaisuus ovat  selkeä pullonkaula tässä asiassa.

Unihäiriöt ja ajokyky

Tästä itselläni oli ammattini puolesta eniten omia ajatuksia, asennetta ja taustatietoa. Järkyttävää oli kuitenkin taas kuulla Onnettomuustutkintalautakunnan puheenjohtaja Kai Valosen esityksestä viimeaikojen tragedioista ja väsymyksen yhteyksistä eri onnettomuuksissa. FRM.n kehityksessä eri suuronnettomuudet (Exon Waldes, Harrisburg, liikenneonnettomuudet maalla yhtä hyvin kuin ilmassa jne) ovat aina tehneet minut surulliseksi ja miettimään, oikeastiko me ihmiset opimme vasta kantapään kautta.

Edelleen väsymyksenhallinnan mahdollisuudet jätetään minusta käyttämättä liikennemaailmassa. Ymmärrän kyllä pienten yrittäjävetoisten ammattiautoilua harjoittavien liikennöitsijöiden ongelmat, mutta väsymyksestä aiheutuneet onnettomuudet eivät niitä ongelmia ainakaan vähennä. Päinvastoin, väitän, että jos johtamiseen ja työntekoon otetaan mukaan väsymyksen ymmärryksen lisääminen, vireyden ylläpidon koulutus ja valmennus ja väsymysriskinhallinnan ajatukset, voitaisiin keskittyä enemmän niiden muiden ongelmien ratkomiseen.

Työnantajan vastuu ja vaikutus ammattiliikenteessä on aikamoinen, mutta itse kuljettajan tietoisuus omasta vireystilastaan on kyllä yhtä ratkaiseva tekijä yhtälössä unihäiriöt ja ajokyky. 

Unilääketieteen kannalta kuulimme TTLn LL Rea Lagerstedtilta ajoterveysohjeista työterveyslääkärin näkökulmasta. Riittävän unen ja taukojen lisäksi etenkin painoindeksin alentaminen ja liikunnan lisääminen päivään olivat itsestään selvästi mukana. Markku Partinen painotti ajokyvyn arvoinnissa huolellisuutta ja sitä, että lääkärin ammattitaitoon kuuluu kysyä unesta ja vireydestä aina ja tarkasti etenkin ammattiautoilijalta. Unihäiriöt autoliikenteestä on saatava  mahdollisimman pian hoidon piiriin ja kunnolla tutkituksi. Muistettava on myös, että kyseessä on jokaisen turvallisuuden lisäksi aina myös ammattiautoilijan koko työura.

Unettomuus


Toisen koulutuspäivän aamupäivä meni kuin siivillä, kun aiheena oli unettomuus. Siitähän meillä lähes kaikilla on omakohtaista kokemusta ainakin tilapäisen unettomuuden kannalta. Pitkäaikaisen unettomuuden yhteys eri sairauksiin on myös iso juttu,  mm kroonistuneen unettomuuden yhteys Alzheimeriin on jo selvä.

Ennaltaehkäisemällä unettomuuden kroonistumista, ennaltaehkäistään useita krooniseksi muodostuvia sairauksia!

HUSin LT Katinka Tuisku kuvasi esityksessään unihäiriöpotilaiden erotusdiagnostiikan haasteita mm. parin potilastapauksen avulla. HUSin uusi unihäiriöpoliklinikka tarjoaa diagnosoinnin avuksi  ei-kiireellistä unihäiriökonsultaatiota - Toivottavasti lääkärit ympäri maan löytävät aina aikaa ja apua näihin melko kinkkisiin diagnosointeihin. Unettomuudella kun niitä syitä löytyy ja usein taustalla saattaa olla useitakin eri unihäiriöitä...

Unettomuuden hoitoon kuulimme nettiterapioiden mahdollisuuksista HYKSin unihoitaja Tuula Tanskaselta. Nettiterapiat ovat tutkimusten ja palautteiden mukaan toimivia, etenkin kun mukana on myös henkilökohtaista valmennusta. UKK-instituutin poikkihallinnollinen VESOTE hanke käsitteli unettomuutta myös elintapaohjausten avulla ja päämääränä hankkeessa oli, että suomalaiset lisäävät liikkumista, vähentävät istumista, syövät monipuolisesti ja terveellisesti sekä nukkuvat paremmin. Kuullosti siis, ei kovin yllättävästi, hyvin samalta, kun meidän FRM- vireysvalmennuksen tavoitteet :-). Hienoa, että tätä asiaa ajetaan vaikutusvaltaisesti, monelta taholta ja mahdollisimman matalalla kynnyksellä puututaan ja ohjataan elintapaohjauksiin niin yrityksissä kuin läpi koko yhteiskunnan.

Uniliiton uniryhmäohjaajakoulutus herätti monen huomiota. Tavoitteemme Uniliitolla on kouluttaa mahdollisimman moni terveysalan ammattilainen ohjaamaan matalan kynnyksen uniryhmiä. Näihin voi tulla mukaan kuka vaan unettomuudesta kärsivä, kunhan sitoutuu käymään läpi kahden tunnin ja kuuden tapaamiskerran valmennuksen. Itselle tämä on tuttua Uniliiton kautta kun pitkäaikaiset jäsenemme unihoitaja Anna-Mari Aronen ja uniterapeutti Susan Pihl ovat jo kouluttaneet yli 40 uniryhmänohjaajaa läpi maan. Uniryhmänohjaajat sitoutuvat vetämään koulutuksen saatuaan ainakin kaksi eri ryhmää Uniliiton alla niin, että kuka vaan pääsee valmennukseen. STEAn tuki on tässä elintärkeänä pohjana, jotta voimme Unliitolla jatkaa ja kehittää uniryhmänohjaajien koulutusta edelleen.

Kuulimme vielä myös Euroopan tason terveiset unettomuuden hoidon koulutuksista TTLn PsT Heli Järnefeltiltä. Hienoa jos tähän saadaan hyvät yhteiset standardit, joissa otetaan erityisen hyvin elintapaohjaukset ja eri toimijatahot mukaan! Unettomuus on sen verran laaja ongelma, että tässä jos missä tarvitaan yhteistyötä.

Neurologiset unihäiriöt

Unenaikainen väkivaltaisuus, sexsomnia, RDB (behavioraalinen unioireyhtymä), NREM -parasomniat ja yöllinen epilapsia olivat hyvin mielenkiintoista kuultavaa. Nämä ovat kuitenkin sen verran neurolääketieteellisiä asioita, etten edes yritä niitä tässä avata mainintaa enempää. Prof Markku Partinen ja LT Anu Muraja-Murro esittivät asian hienosti ja avasivat ainakin omaa ymmärrystäni tässäkin asiassa.

Unen ongelmat eri elämänvaiheissa

Toisen koulutuspäivän iltapäivän ohjelma piti myös mielenkiinnon hyvin yllä, kun käsittelyssä olivat  unen merkitys ja ihmisen ikä sikiöasteelta aina vanhuuteen.  Itselläni etenkin vaihdevuodet ja unihäiriöt kiinnostivat hyvinkin omakohtaisesti :-) ja siihen liittyen tietysti koko ikääntyminen ja uni.

Unen merkitys hyvinvointiin ja terveyteen on niin suuri, että unen laadun heikentyminen ikääntymisen myötä vaatii vielä todella paljon tutkimusta ja toivon kovasti, että löydetään keinoja ikääntyvän unen laadun tukemiseen.

Elintapojen merkityksen ja oman lisääntyvän päiväaikaisen palautumisen tarpeen huomioimisen olen jo itsekin ymmärtänyt, mutta kiva olisi myös nukkua edelleen todella palauttavia yöunia kunnon unisukkuloilla....Mutta onhan se niinkin, että ikuisia me ihmiset emme ole, eli ehkä se unen laadun heikentyminen on elämän kiertokulun keino lopettaa jotain ja aloittaa taas jotain... No nyt meni filosofian tms puolelle. Jätän tämän ajatuksen nyt tähän!

Vielä koulutuspäivistä on sanottava, että LKT Maria Arvion esitys kehitysvammaisen unesta, samoin kuin LT Jukka Lojanderin iltapäivän viimeinen osuus ikääntyneiden uniapnea-asioista, herättivät paljon ajatuksia yhdenvertaisuudesta. On meillä vielä paljon tehtävää siinä, miten pystymme tarjoamaan ihmisarvoista ja tasa-arvoista hoitoa kaikille.

Mietteitä nousi näistä meidän yhteiskunnan resursseista sekä yleisesti arvoistamme suomalaisina. Toivon, että yhteistyöllä, tieteen edistymisellä, tiedon jakamisella ja resurssien oikealla suuntaamisella joku päivä voisimme todeta, että unihäiriöt eivät enää aiheuta niin paljon ongelmia, kuin ne ikävä kyllä vielä tänä päivänä tekevät.

Lopuksi


Olen iloinen, että voin oman työni ja yhdistystoimintani kautta vaikuttaa unen ja vireyden puolesta. Luettelo alla niistä jutuista sekä omaksi ilokseni nyt Unilääketieteenpäivien innoittamana, että tietysti myös teille, joita asia voi kiinnostaa -  jos vaikka löydätte niistä itsellenne unen ja vireyden tukikeinoja, kuka tietää.... Töitä tällä saralla riittää!

  • VITALGO yritykseni kautta koulutan ja valmennan väsymysriskien hallintaa, Fatigue Risk Management (FRM).  Se toimii organisaatiotasolla yrityksissä väsymyksen hallinnan menetelmillä yrityksen toimintaympäristöön ja turvallisuuskulttuuriin sovitettuna
  • VITALGO:n FRM-vireysvalmennuksen olemme yhteistyökumppaneitteni kanssa kehittäneet edistämään vireyttä väsymyksen ymmärtämisen ja hallinnan avuksi etenkin  yksilötason elintapamuutosten tukemiseksi
  • Kirjottaminen (Virvote- Vapaudu Väsymyksestä ja tämä Virvottaja blogi, artikkelit ja kirjat) ovat eräs keinostani vaikuttaa
  • Uniliiton hallituksessa pääsen kehittämään ja vaikuttamaan kansallisella tasolla unen ja unihäiriöiden hoidon eteenpäin viemiseen eri instansseissa
  • Suomen Unettomat r.yn hallituksessa ja Uniliiton avulla pyrin levittämään unitietoisuutta ja mahdollisuuksia mm. matalan kynnyksen vertaisryhmätoimintaan ympäri Suomen.  

Nukkukaa mahdollisimman hyvää unta ja jos unettomuus vaivaa muistakaa, että yhden yön unettomuus on normaalia ja joskus tarpeen :-).  - Se vain pitää muistaa seuraavana päivänä väsymyksen hallintana ja nukkua mahdollisimman pian univelka pois. 

Jos taas pidempi unettomuus on vaivana, hakekaa tietoa, tukea ja apua. 
Tiedän, että unettomuus vie voimat, eikä jaksa paljoakaan, mutta kokeile osallistua esim unitupiin (vertaisryhmät), käy lääkärissä ja kerro uniongelmistasi tai osallistu univalmennuksiin (kunhan ohjaaja on oikeasti unta ja unihäiriöitä ymmärtävä valmentaja!)

Uniliiton toimintaa voit tukea liittymällä jäsenjärjestöihimme, esim. Suomen Unettomat r.y. jonka vuosimaksulla 15 € ja saat mm. neljä kertaa vuodessa uniasioita laajalti käsittelevän jäsenlehden.  Tarvitsemme myös koko ajan lisää vapaaehtoisia toimimaan unen puolesta. Ota yhteyttä, jos kiinnostuit!

Unen terveisin Päivi







tiistai 16. heinäkuuta 2019

Ihana kesä - onko se mielentila?

En ymmärrä, miksi uutisissa vouhkataan säästä ja muusta? Itse olen sitä mieltä, että nyt(kin) on ihana kesä.

Alkuvuosi vei voimia, tuli suuria suruja ja muutoksia elämään. Ei ollut innostusta kirjoittaa blogia edes uudenvuoden lupaukseni edistymisestä, kuten aioin. Moni asia jäi vähän vaiheeseen (myös VITALGOn sivu-uudistus, joka kyllä etenee loppukesän myötä) . Vuodenvaihteen lupauksestani tilitän nyt vaan, että muutos on käynnissä hyvään suuntaan :-). Hitaasti hyvä tulee! Synkän ja yllättävän vuoden alun jälkeen odotin siis kovasti kesää.


Toukokuulla kesäfiilis alkoi, alkukesä töitä tehden ja tuleviakin suunnitellen. Juhannuksen jälkeen päätin pitää muutaman viikon täysin lomaa. Tänä aikana olen lukenut paljon, matkustanut sopivasti, nautiskellut omasta olosta, aviomiehen ja ystävien seurasta, kummilapsista, sukulaisista, luonnosta ja eläimistä.
Huomasin myös sen, että joistain suunnitelmista (hyvistäkin) täytyy luopua, että jää itselle ja levolle tarpeeksi aikaa.




Juhannuksesta on kulunut yli kolme viikkoa ja nyt huomaan, että kalenteria tulee vilkaistua jälleen "työsilmällä". Työasioiden lisäksi siellä löytyy yhä paljon ihania tapaamisia, juhlia ja lepoa. Huomasin kuitenkin, että työasiat oikein kutkuttavat; tunnen intoa taas aloittaa! Etenkin kun luvassa on kivoja ja uusiakin asioita vireyden puolesta! Niistä alla:


Suomen Uniliiton järjestämä Unikeon päivän tapahtuma 27.7.2019


Kesäinen Helsinki ja Espan lava on tapahtumamme areena. Unikeon päivä juontaa alkunsa kristillisestä kertomuksesta seitsemästä Efesoksen nukkujasta, jotka pakenivat vainoja luolaan ja nukkuivat peräti 200 vuotta. Suomessa Unikeon päivää on perinteisesti vietetty varhaista heräämistä arvostaen; Meillä on heitetty jopa veteen se, joka kehtaa nukkua pisimpään silloin.


Uni ja vireys ovat Uniliiton ja oman jäsenjärjestöni, Suomen Unettomat ry:n , toiminnan punainen lanka. Ymmärrämme hyvin, miten illanvirkku ihminen tai unihäiriön vuoksi vuorokausirytminsä ja hyvän unensa menettänyt ei välttämättä innostu nimikkeestä Unikeko sen saaman arvolatauksen vuoksi. Siksi käännämme 27.7.2019 päivän vieton ajatuksen päälaelleen; Ketään ei heitetä minnekään, vaan opitaan arvostamaan ja ymmärtämään jokaista ihmistä omine vuorokausirytmineen sekä unen tarpeineen.

Tätä ideaa pidämme selkeästi yllä parituntisen ohjelmamme aikana Professori Markku Partisen, Uniterapeutti Susan Pihlin, Uniliiton puheenjohtaja Salla Mansikkamäen ja muiden päivän esiintyjien kanssa. Toimin juontajana tilaisuudessa ja toivotan nyt samalla tässä kaikki tervetulleiksi paikanpäälle osallistumaan, kuuntelemaan asiaa unesta ja unirytmeistä sekä viettämään iloista kesäpäivää kanssamme!


Työturvallisuuskorttikoulutukseni 1.8 ja 20. 8.2019


Sain VITALGOlle Työturvallisuuskeskuksen koulutusorganisaatiosopimuksen ja itselleni kurssinjohtajaoikeutuksen huhtikuulla. Ensimmäisen oman koulutukseni pidin kesäkuun alussa. Oli ilo kouluttaa oppilaille turvallisuusajattelua, joka sisältyy koko FRMään, nyt TTK:n konseptilla.

Pääpainot koulutuksessa ovat yhteisen työpaikan turvallisuuskäytännöissä, nolla tapaturmaa periaatteissa ja siinä, että jokainen osaa tunnistaa oman työn aiheuttamat kuormitukset ja vaaratilanteet. Oman taustani ansiosta saan koulutuksiini TTK:n koulutustavoitteisiin nivottuna väsymyksen aiheuttamat riskit ja vireysajattelun kunnolla mukaan.



Ensimmäisestä koulutuksesta sain hyvää ja rakentavaa palautetta sekä auditoijalta että osallistujilta. Osallistujat olivat innostuneita ja keskustelumme edistivät nähdäkseni jokaisen turvallisuusasenteita oikeaan suuntaan. Auditoija hyväksyi koulutukseni, joskin kehoitti pitämään sovitut tauot paikallaan :-).
Meillä kun innostus vei keskusteluja ja aiheita eteenpäin - taukoja kyllä pidettiin, mutta ei ehkä ihan aikataulussa! Otan kyllä opikseni tuostakin huomiosta, sillä huomasin päivän jälkeen olevani "kaikkeni antanut" ja varmasti myös osallistujat melkoisen koulutuspäivän saaneita - ja onneksi myös innostuneita!

Seuraava työturvallisuuskorttikoulutukseni näillä vireys ja väsymyksenhallinnan ajatuksilla höystettynä ovat siis elokuun ensimmäinen päivä. Mukaan ehtii ilmoittautua tästä. Koulutuksen hyväksytysti suoritettuasi saat työturvallisuuskortin itsellesi viideksi vuodeksi sekä aimo annoksen uni- ja vireystietoisuutta turvallisuuttasi tukemaan.



Kesäfiilis on kiinni mielentilasta!


Tällaisia juttuja toi katsaus työasioihin eteeni ja nyt myös sinun tietoosi. Kesä jatkuu ja myös kesäfiilis! Toivon, että sinäkin elät juuri nyt omanlaistasi hyvää kesää.
Väitän, ettei se ole ilmoista kiinni, vaan omasta mielentilasta :-).

Kouluttajana, luennoijana ja valmentajana pyydän nyt, että huolehdit itsestäsi parhaalla mahdollisella tavalla, lepäät ja nautit elämästä. Apua mielesi rauhoittamiseen ja ajatustesi polkujen selventämiseen voin myös antaa esimerkiksi vireysvalmennuksella tai muilla yhteistyökumppaneitteni kanssa työstämillämme palveluilla. Katso lisää yhteisiltä Virvotteen sivuiltamme (sieltä löydät myös lisää sekä minun että Anun ja Leenan blogeja vireyden asioista!).



ps. omana vinkkinä vielä yksi hyvä kirja, jonka kesälomalukemiseksi Rajamäen kirjastosta löysin :-). Tykkäsin!

Wilhelm Schmid, Tyyneys; Mitä saavutamme ikääntymisen myötä?

lauantai 29. joulukuuta 2018

Kiireetön läsnäolo tavoitteena

Väsymyksen hallinnan ja vireyden tutkiminen, niistä puhuminen ja näiden asioiden parissa työskentely kuuluu elämääni. Luonteeltani olen kohtuullisen nopea ja kärsimätön. Muun muassa nämä kaksi asiaa ajavat minut nyt tekemään julkisen uuden vuoden lupauksen;

Opin olemaan kiireettömästi läsnä eri tilanteissa



Olen kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta tavoitellut ennenkin ja uskon jopa edistyneeni tällä tiellä. Silti yhä huomaan, miten keskustellessa kuuntelun sijasta mietin jo vastausta tai eri vaihtoehtoja. Samoin huomaan jo tullessani jonnekin katsovani kelloa, paljonko on aikaa ja miettiväni jopa samalla lähdön asioita tai jotain tulevaa työtä. Hyvin usein lähtiessäni luentoa pitämään, minulla on tulenpalava viimetingan kiire, vaikka olen hyvin valmistautunut ja tiennyt luennosta jo pitkään.

Tiedän tarpeen myös palautteesta. Saan yleensä todella hyvää palautetta tärkeän aiheen käsittelystä ja iloisesta ja innostavasta esiintymisestä. Silti lähes joka kerta muutama huomauttaa kiireen tunnusta ja nopeasta puheesta. Joten ei kun hommiin. Lupaus käytäntöön!


Lupauksen (=tavoite) toteutuminen helpottuu huomattavasti kun sen tekee "VIP" -asenteella. Se tarkoittaa sitä, että tarvitaan kolmea asiaa (jonkun näistä puuttuessa homma ei toimi):


1. Visioimista - sitä että näkee tavoitteen jo toteutuneena. Tässä tapauksessa siis sen, että näen ja koen itseni kiireettömänä, rauhallisena ja läsnäolevana missä tahansa tulevissa tilanteissa. Erityisesti luennoimassa, koska silloin usein oma tiedon määrä ja halu jakaa se kaikki kuulijoille käyttöön saa minut rönsyilemään aiheessa, puhumaan nopeasti ja ylittämään suunnittelemani aikataulu.

2. Intohimoa  - todellista halua ja mielihyvää siihen, mitä tavoittelee. Kiireettömän läsnäolon koen todella tavoittelemisen arvoisena, koska ne hetket, kun olen siihen jo välillä päässyt ovat tuntuneet selkeiltä, kirkkailta.... no tavoittelemisen arvoisilta. Siltä että kuuntelen, pystyn oikeaan dialogiin ja opin aina itsekin jotain.

3. Päivittäistä toimintaa - Nyt tullaankin siihen, mitä pitää miettiä tarkimmin. Päivittäisessä toiminnassa se merkitsee minulla sitä, että herätessä muistaa lupauksensa sekä nuo kaksi ensimmäistä asiaa. Sen jälkeen toimii jokaisessa päivän rutiinikohdassa tietoisen hitaasti, tekemiseen keskittyen.
Aina kun huomaa eksyneensä kiireen, rönsyilyn ja vain oman asian edistämisen tilaan, pysähtyy ja tasaa hengityksellä olotilan ja muistuttaa itseään tavoitteestaan.
Minulla toimii 4-7-8 -hengitystaktiikka. Sen avulla saan vagushermoni rauhoittamaan kehoni ja mieleni kiireen ja hädän. Voin tehostaa asiaa vielä pienellä niskan ja kaulan taivutteluilla sekä  kevyellä, painelulla yläkehon alueelta (jota voi siis ihan itsekin tehdä painellen käsi- ja olkavartta sekä kaulan aluetta, niin mikä hyvältä tuntuu).

Siinä se. Ja kun vielä julkinen lupaus tuli annettua, niin lupaan myös kuukausittain kertoa, miten homma etenee. Samalla, kun kerron muista FRMn ja vireyden edistämisen asioista.


tiistai 11. syyskuuta 2018

Arvoista ja käytännöistä

Kehittäminen ja kehittyminen on yksi arvoistani. Se pyörähtää arvokartastani usein ylimmäksi ja ajatuksieni sekä tekojeni päämääräksi.

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, mitä tapahtuu yksilön arvojen ja yhteisön (oli se sitten työyhteisö, perhe tai vaikka vapaaehtoistoiminnan erilaisten ihmisten yhteenliittymä) arvojen rajalla.

Millaisia agendoja kunkin arvomaailma asioihin luo?

Suuria sanoja, entä käytäntöjä?


Erityisesti tämän blogin näkökantana on se, miten voimakas persoona saattaa valuttaa omaa agendaansa ja sen myötä arvojaan koko yhteisöön. Joskus jopa niin, ettei sitä edes tajuta.  Arvojeni ja omien toimintatapojeni myötä mietin myös sitä, miten sanonnan mukaan meitä on kolmen tyyppisiä ihmisiä. On leijonia, paimenia sekä lampaita ja oma elämä kuluu sen selvittämisessä, mihin joukkoon kuuluu.  Sanonnan suhteesta elämään taas ajattelen, että sitä toimii eri yhteyksissä eri tavalla; välillä kuin lammas toisia seuraten, toisten voimaan luottaen, välillä paimenena laumalle laidunta hakien, suojellen ja eteenpäin vieden ja välillä jopa leijonana, puolustaen, johtaen ja taistellen.

Yhteisön tai yrityksen kehittämisessä johtaa itselläni ehkä paimenen tapa toimia, mutta välillä myös leijonan kiivaus - ainakin, kun huomaa että jokin tökkää omaan arvomaailmaan. Mitä silloin arvojen rajalla tapahtuu? Ärtymystä, arvostelua, nopeita johtopäätöksiä ja kommentteja (välillä vääriäkin, tunnustettava on...), kiukkua, stressiä ja kaikkea muuta ei niin kehittävää.
Arvotörmäyksessä kuultua....


Arvoista puhuminen on tärkeää, mutta onko sille tilaa, halua ja ymmärrystä. Onko yritysten ja yhteisöiden johtajilla ja hallituksilla selvänä yhteisesti määritellyt arvot ja se, miten jokaisen omat arvot niihin suhteutuvat? Naureskellaanko arvoista puhujalle olkiaan kohautellen, että joo joo... konsulttipuheita, mutta ei ne käytännössä mitään merkkaa.  Ja kuitenkin ne ovat kaiken toiminnan pohja - tiedostaen tai tiedostamattaan. Näin ainakin itse uskon ja aion jatkossakin kuunnella ja tutkia tarkoin omia motiivejani ja niissä vaikuttavia arvojani että  myöskin niitä rajoja, joissa arvomaailmat kohtaavat.

Tunnistatko sinä omat tärkeät arvosi ja huomaatko, miten arvomaailmojen kohdatessa jotain tapahtuu? Väitän, että arvoista keskustelu ei edelleenkään ole ajanhaaskuuta vaan yksi yhteisen kehittymisen sekä hyvinvoinnin ja vireyden edellytys.

ps. Jos kaipaat arvojesi selkeyttämiseen apua ja selkeän ajankohdan, ota yhteyttä:  NLP, muutosvalmennus ja psykologian perusopinnot ovat kokemuksen lisäksi pohja, jolla uskallan apuani tässä tarjota :-).




keskiviikko 17. tammikuuta 2018

2018 on hyvässä vauhdissa ja FRM -vireysvalmennus jatkaa työtään!

Johtaakseen toista on osattava johtaa itseään, kokonaisuuden johtamista auttaa itseohjautuva organisaatio. Puhun tästä FRM:n alla resilienssiin organisaatioon pyrkimisenä.



Resilienssin miellän työvireydeksi, sopeutuvuudeksi, joustavuudeksi, menneestä oppimiseksi ja aina tulevaisuuteen katsomiseksi. Tätä osaava johto vie avoimesti, tavoitteellisesti ja sitoumuksellisesti eteenpäin jokaisen työntekijän osallistuessa omine voimavaroineen sekä parhaiden ominaisuuksiensa käyttämisineen.

Hieno tavoite, johon tie voi olla pitkä, mutta nautinnollinen. Mikä onkaan hienompaa, kuin että tavoite on todella upea ja välillä on sopivia etappeja - välitavoitteita.

Luin äsken Filosofian Akatemian Karoliina Jarenkon blogia: "Mistä työelämässä puhutaan vuonna 2018", jossa viimeisen kymmenen vuoden työelämän keskittyminen kuvattiin kolmeen pääkohtaan:  

  • tehtävän hallinta
  • itsensä toteuttaminen 
  • uni, ravinto ja kunto

Kokoan itse tuon viimeisen väsymyksen hallinnan alle ja koko kolmikon sanaan vireys. Siihen kuuluu ehdottomasti myös Karoliinan esiinnostama  2018 puheenaihe: yhteisölliset metataidot.

Niitä hän kuvaa kykynä innostavaan ja rakentavaan kommunikaatioon, kunnollisen dialogin taidot, erilaisuuden arvostaminen, tehokkaat palaverikäytänteet, vertaispalautteen antaminen ja vastaanottaminen, fiksu työnjako tiimissä sekä omien tavoitteiden ja yhteisön tarpeiden yhteensovittaminen.

On ihan sama, millä nimikkeillä asioista puhutaan. Olen todella  onnellinen, että kaikki FRM:n pääkohdat nousevat nyt viimeistään vuonna 2018 laajalti esiin. Olen myös kiitollinen, että yrityksissä olemme VITALGO:n yhteistyöllä pystyneet toteuttamaan näitä käytännössä jo usean vuoden ajan FRM -vireysvalmennuksen menetelmin.
Meillä tavoite on resilienssissä organisaatiossa ja "yhteisölliset metataidot" ovat yhteistyön ja valmennusten pohjana.  Koen hyvänä, että olemme 2018kin asian ytimessä!