Follow by Email

tiistai 11. syyskuuta 2018

Arvoista ja käytännöistä

Kehittäminen ja kehittyminen on yksi arvoistani. Se pyörähtää arvokartastani usein ylimmäksi ja ajatuksieni sekä tekojeni päämääräksi.

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, mitä tapahtuu yksilön arvojen ja yhteisön (oli se sitten työyhteisö, perhe tai vaikka vapaaehtoistoiminnan erilaisten ihmisten yhteenliittymä) arvojen rajalla.

Millaisia agendoja kunkin arvomaailma asioihin luo?

Suuria sanoja, entä käytäntöjä?


Erityisesti tämän blogin näkökantana on se, miten voimakas persoona saattaa valuttaa omaa agendaansa ja sen myötä arvojaan koko yhteisöön. Joskus jopa niin, ettei sitä edes tajuta.  Arvojeni ja omien toimintatapojeni myötä mietin myös sitä, miten sanonnan mukaan meitä on kolmen tyyppisiä ihmisiä. On leijonia, paimenia sekä lampaita ja oma elämä kuluu sen selvittämisessä, mihin joukkoon kuuluu.  Sanonnan suhteesta elämään taas ajattelen, että sitä toimii eri yhteyksissä eri tavalla; välillä kuin lammas toisia seuraten, toisten voimaan luottaen, välillä paimenena laumalle laidunta hakien, suojellen ja eteenpäin vieden ja välillä jopa leijonana, puolustaen, johtaen ja taistellen.

Yhteisön tai yrityksen kehittämisessä johtaa itselläni ehkä paimenen tapa toimia, mutta välillä myös leijonan kiivaus - ainakin, kun huomaa että jokin tökkää omaan arvomaailmaan. Mitä silloin arvojen rajalla tapahtuu? Ärtymystä, arvostelua, nopeita johtopäätöksiä ja kommentteja (välillä vääriäkin, tunnustettava on...), kiukkua, stressiä ja kaikkea muuta ei niin kehittävää.
Arvotörmäyksessä kuultua....


Arvoista puhuminen on tärkeää, mutta onko sille tilaa, halua ja ymmärrystä. Onko yritysten ja yhteisöiden johtajilla ja hallituksilla selvänä yhteisesti määritellyt arvot ja se, miten jokaisen omat arvot niihin suhteutuvat? Naureskellaanko arvoista puhujalle olkiaan kohautellen, että joo joo... konsulttipuheita, mutta ei ne käytännössä mitään merkkaa.  Ja kuitenkin ne ovat kaiken toiminnan pohja - tiedostaen tai tiedostamattaan. Näin ainakin itse uskon ja aion jatkossakin kuunnella ja tutkia tarkoin omia motiivejani ja niissä vaikuttavia arvojani että  myöskin niitä rajoja, joissa arvomaailmat kohtaavat.

Tunnistatko sinä omat tärkeät arvosi ja huomaatko, miten arvomaailmojen kohdatessa jotain tapahtuu? Väitän, että arvoista keskustelu ei edelleenkään ole ajanhaaskuuta vaan yksi yhteisen kehittymisen sekä hyvinvoinnin ja vireyden edellytys.

ps. Jos kaipaat arvojesi selkeyttämiseen apua ja selkeän ajankohdan, ota yhteyttä:  NLP, muutosvalmennus ja psykologian perusopinnot ovat kokemuksen lisäksi pohja, jolla uskallan apuani tässä tarjota :-).




keskiviikko 17. tammikuuta 2018

2018 on hyvässä vauhdissa ja FRM -vireysvalmennus jatkaa työtään!

Johtaakseen toista on osattava johtaa itseään, kokonaisuuden johtamista auttaa itseohjautuva organisaatio. Puhun tästä FRM:n alla resilienssiin organisaatioon pyrkimisenä.



Resilienssin miellän työvireydeksi, sopeutuvuudeksi, joustavuudeksi, menneestä oppimiseksi ja aina tulevaisuuteen katsomiseksi. Tätä osaava johto vie avoimesti, tavoitteellisesti ja sitoumuksellisesti eteenpäin jokaisen työntekijän osallistuessa omine voimavaroineen sekä parhaiden ominaisuuksiensa käyttämisineen.

Hieno tavoite, johon tie voi olla pitkä, mutta nautinnollinen. Mikä onkaan hienompaa, kuin että tavoite on todella upea ja välillä on sopivia etappeja - välitavoitteita.

Luin äsken Filosofian Akatemian Karoliina Jarenkon blogia: "Mistä työelämässä puhutaan vuonna 2018", jossa viimeisen kymmenen vuoden työelämän keskittyminen kuvattiin kolmeen pääkohtaan:  

  • tehtävän hallinta
  • itsensä toteuttaminen 
  • uni, ravinto ja kunto

Kokoan itse tuon viimeisen väsymyksen hallinnan alle ja koko kolmikon sanaan vireys. Siihen kuuluu ehdottomasti myös Karoliinan esiinnostama  2018 puheenaihe: yhteisölliset metataidot.

Niitä hän kuvaa kykynä innostavaan ja rakentavaan kommunikaatioon, kunnollisen dialogin taidot, erilaisuuden arvostaminen, tehokkaat palaverikäytänteet, vertaispalautteen antaminen ja vastaanottaminen, fiksu työnjako tiimissä sekä omien tavoitteiden ja yhteisön tarpeiden yhteensovittaminen.

On ihan sama, millä nimikkeillä asioista puhutaan. Olen todella  onnellinen, että kaikki FRM:n pääkohdat nousevat nyt viimeistään vuonna 2018 laajalti esiin. Olen myös kiitollinen, että yrityksissä olemme VITALGO:n yhteistyöllä pystyneet toteuttamaan näitä käytännössä jo usean vuoden ajan FRM -vireysvalmennuksen menetelmin.
Meillä tavoite on resilienssissä organisaatiossa ja "yhteisölliset metataidot" ovat yhteistyön ja valmennusten pohjana.  Koen hyvänä, että olemme 2018kin asian ytimessä!

torstai 2. marraskuuta 2017

Ajattelumalleista - jälleen kerran :-)

En pidä suuremmin markkinointityöstä, ainakaan siis soittelusta ennestään tuntemattomille ihmisille. Yrittäjänä sitä on kuitenkin pakko tehdä, tai muuten kukaan ei tiedä luomistamme hyvistä tuotteista tai palveluista.

Seurasin itseäni ja tuntemuksiani, ottaessani puhelimen viimeksi käteeni ja soittaessani erään ison yrityksen toimitusjohtajalle. Olin lähestynyt häntä aiemmin meilillä, mutta soitan yleensä perään, koska itsekin tiedän, miten meileille usein käy.

En siis tuntenut henkilöä mitenkään, mutta tiesin, että puhelu voisi johtaa win/win -tilanteeseen. Meille lisää töitä, heille lisääntynyttä psykologista turvallisuutta läpi yrityksen ja sen kautta tulosta viivan alle. Puheenaihe oli tuttuakin tutumpi – oma työ FRM:n (Fatigue Risk Management) parissa, vireys kokonaisuutena ja siitä kehitetty FRM-vireysvalmennus.

Oman toimintani seuraaminen suorastaan hymyilyttää jo minua. Olin varannut kalenteristani soittoajan. Olin selvittänyt etukäteen yrityksen tietoja ja toimintaympäristöä. Olin siis tehnyt hyvät esityöt puhelun eteen. Silti soittoajan lähestyessä huomasin, miten hermostuneisuus nosti päätään ja puhelun mahdollinen eteneminen kävi mietteissä useampaan kertaan: En saa henkilöä kiinni, häntä ei kiinnosta, en osaa vastata hänen kysymyksiinsä, häiritsen häntä työssään, eivät he kuitenkaan tarvitse meitä jne jne...

Seurasin omia ajattelupolkujani ja tunnistin negatiivisen ajattelumallini ja tunteeni, joka siitä seurasi – epävarmuus, riittämättömyys ja jopa tuska, miksi mä ajattelen näin – pitäishän mun jo osata välttää tällaista ajattelutapaa. Tuolla viimeisellä ajatuksella jopa onnistuin vähän vielä lisäämään omaa pahaa oloani. Tunteeni oli siis kasvusuunnassa, mutta huomasin myös, että suhtautumalla tunteeseen tutkivalla ja erittelevällä asenteella sekä lopulta hyväksymällä oman oloni,  aloin kokoajan voida paremmin.

Lopulta puhelimeen oli kohtuullisen helppo tarttua asenteella, että minä teen palveluksen kertomalla heitä hyödyttävästä palvelusta. Ei ole väliä, jos potentiaalinen asiakas sanoo ei, mutta jokatapauksessa minä teen työni ja heille tulee lisää tietoa vireyden lisäämisen mahdollisuuksista.


Vaikka tilausta ei heti tullutkaan, koen silti onnistuneeni ja oppineeni taas jotain ajatusten ohjaamisesta, motivaatiosta sekä erityisesti tunteiden hyväksymisestä. Kiva juttu, mielenrauha saavutettu ja seuraava markkinointipuhelu on taatusti helpompi aloittaa.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Kaamoksen kampittamiseksi

Minulta pyydettiin juttua Uniliiton kautta SAK:n tiedotuskirjeeseen tarkoituksena, että antaisin vinkkejä heräämisen helpottamiseen syysaamuina.

Ensin lähestyin juttua tausta-ajattelulla... siis sillä, miten ylipäätään voi herätä vireänä. Siihen kuuluivat työni ja unitieteen perustat:

    1. Unen arvostus, johon liittyen unihygienia
    2. Oman rytmin ymmärrys
    3. Unen pituus ja laatu
    4. Päivittäinen mielentila/ravinto/liikkuminen/palautuminen
    5. Kirkasvalon käyttö

Sitten aloin miettiä, että joopa joo... nämä on oikeasti tärkeitä, mutta antavatko ne lukijalle kuitenkaan yhtään lisävireyttä syksyn kaamospimeyteen.
Toki, jos asiaa sisäistää, mutta yleisesti jostain tiedotuskirjestä luettuna se ei varmastikaan helpolla  aukea.

Eli ei muuta kuin uutta, vähän lukijaystävällisempää ajatusta kehittämään.  Koska tiedotuskirjeeseen tuli tiivis,  hienosti toimittajan editoima versio, pistän tähän blogiin sen alkuperäisen pidemmän  tekstini. Toivon, että siitä saat kaamosaamuihisi apua :-)

Konsteja kaamoksen kampittamisekesi:

1. Kirkasvalo: 
Sytytä herättyäsi kirkasvalolamppu, jossa tehoa löytyy vähintään 2000-3000 luksia. Käytä tätä heräämisen jälkeen 20 cm etäisyydeltä noin puoli tuntia, 40 cm etäisyydeltä tunnin ja 60 cm etäisyydeltä 2 tuntia päivässä.  Kevyen mallin voit ottaa mukaan vaikka työpaikalle jatkamaan valohoitoa. Vuorokausirytmimme säätyy valon tahdittamana, siksi valo aamulla lopettaa unihormonin vaikutuksen ja nostaa vireyttä.

2. Kylmä vesi: 
Pese kasvot kylmällä vedellä ja juo lasillinen vettä tyhjään mahaan. Verenkiertosi virkistyy ja aineenvaihduntasi lähtee käyntiin. Vesi virkistää aina. Juo vielä toinenkin lasillinen ennen töihin lähtöä ja muista juoda sitä säännnöllisesti myös töissä. Usein nuutunut olo paranee jo sillä.

3. Kofeiini:
Nauti kofeiinipitoista juomaa vähän ennen töihin lähtöä. Kortisolitaso on heräämisen jälkeen luonnostaan korkealla ja siten jo virkistänyt sinut, siksi kofeiini poistaa mahdollista väsymyksen tunnetta parhaiten n. tunnin jälkeen heräämisestä. Kofeiini nostaa verenpainetta ja sydämensykettä ja jopa tarkkaavaisuuden on todettu parantuvan sen avulla. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä ja riippuu aineenvaihdunnasta ja kofeiinin nauttimisen päivittäisisitä määristä, miten paljon se sinuun vaikuttaa.

4. Kananmuna:

Laita kananmuna keittimeen heti herättyäsi ja tee aamutoimet sillä aikaa kun se kypsyy, tai tee herkullinen munakas, jos ehdit. Kananmunasta saat lähes kaikkia tarvitsemiasi aineita kehollesi ja mielellesi. Siitä löytyy proteiinia, terveellisiä rasvoja, monia tarvitsemiasi vitamiineja ja mineraaleja. Lisäksi se pitää nälkää kurissa pitkään, joten jaksat aamusi ilman turhaa nälän tunnetta.

5. Kävely:

Liikkuminen herättää kehosi toimimaan, aineenvaihduntasi paranee ja stressi lievenee. Ulkoilma lisäksi virkistää, joten hengittele raikasta ilmaa, kohenna ryhtiä ja ota muutama venytys vielä ennen päivän alkua. Kiitä vielä itseäsi siitä, että näin teit päivästäsi paremman!

Näillä konsteilla helpotat aamuasi, mutta tarvitset jaksamisesi tueksi ilman muuta riittävästi unta ja myös päivittäistä palautumista. 

Päivi Saarijärvi
FRM -vireysvalmentaja
VITALGO

ps. http://shop.vitalgo.fi/ osoitteesta löytyy kirkasvaloa ja muita keinoja syksyn piristämiseen!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Hengitys ja uni

Itsenäisyyspäivänä nautin, kun linnan juhlissa 100 vuotias veteraani Tauno Hämäläinen sanoi pitkän iän salaisuuden olevan “Kunhan muistaa hengittää.” Lauseessa kiteytyy sekä sanojan iloinen persoona, että vireyden pari kulmakiveä; muisti ja hengitys.

Koska hengittäminen on meille itsestään selvä hengissä pysymisen ehto, siihen ei oikein tule kiinnittäneeksi huomiota. Ei ainakaan niin kauan, kun se toimii sekä valveaikana että nukkuessa. Toisaalta, jos sen kanssa on pieniäkin ongelmia, ne aiheuttavat heti ahdistusta, erilaisia muita seurannaisoireita ja jopa pelkoa.

Unen ja vireyden asiantuntijoina hengitys on yksi valmennuksiemme kohteista. Siksi kiinnostuin kun Uniliitto järjesti Vantaalla luennon Buteyko-hengitysmenetelmästä. Lupasin kirjoittaa aiheesta ja sainkin taas luennolta uutta, mielenkiintoista ajateltavaa.

Konstantin Buteykon (lääketieteen tohtori) kehittämä menetelmä kehottaa pienentämään hengitysvolyymia. Syy tähän on siinä, että hiilidioksiditason ollessa alhainen, heikentyy happimolekyylien irtaantuminen veren punasoluista elinten ja kudosten käyttöön.

Luennon veti Hoitava Hengitys -ohjaaja Marketta Manninen. Hän piti meille muutaman hengitysharjoituksen auttamaan hengityksen vähentämisessä.
Oma hengitykseni on kohtuullisen oikeaa; hengitän nenän kautta, käytän palleaa, hengitykseni ei juuri näy kehossani enkä onnekseni kärsi uniapneasta. Harjoitukset saivat minut kuitenkin huomaamaan eron sisäänhengitykseni pienentyessä; Puhun paljon työssäni ja liikun aivan liian vähän. Valmiustilakin on varmasti enemmän päällä kuin lepotila. Nämä kaikki saavat ylihengityksen käyntiin.
Marketta teki meille pienen kontrollipaussi testin. Siinä pidätettiin hengitystä normaalin uloshengityksen jälkeen vain niin kauan kuin se oli helppoa ja stressitöntä. Tämän jälkeen hengitys tuli jatkua normaalisti eli ei hengästyneenä. Samalla lasketaan sekunteja. Itselläni tulos oli vaivaiset 16 sekuntia. Hyvän terveyden määritelmä on Butyeko-menetelmän mukaan KP 40 s.
Hyviä keinoja hengitysmäärän pienentämiseen ovat:
  • Nenähengitys. Eli suu pitäisi pysyä kiinni hengitettäessä. Myös liikkuessa! Yön ajaksi sen voi vaikka teipata apteekista saatavalla ihoteipillä.
  • Hengitykseen tulee kiinnittää huomiota. Hengittäessä tulee käyttää palleaa - siis hengitys alas vatsaan eikä keuhkojen yläosaan.
  • Hengitysharjoituksena voi tehdä lyhennettyä sisäänhengitystä: Istu rennosti selkä suorana, aseta kädet vartalolle - toinen rintakehälle ja toinen vatsan päälle, hengitä sisäänhengitys hieman lyhyempänä, kuin normaalisti ja anna uloshengityksen tapahtua vapaasti, pidä hartiat ja olkapäät alhaalla ja rentona. Ilmanälkä pitää tuntua, muttei saa stressata. harjoituksen pituus tulisi olla vähintään 5 minuuttia ja sitä voi tehdä 4 x 5 min jaksoissa.

Aion kokeilla tehdä noita harjoituksia aina silloin tällöin, sillä ymmärrän ja hvyäksyn takana olevan perusperiaatteen: Kun hengitän suositeltua enemmän, vereni happipitoisuus, joka on n. 98%, ei kasva. Sen sijaan hiliidioksiditaso alenee, ensin keuhkoissa, sitten veressä, kudoksissa ja soluissa. Tämä puolestaan heikentää hapen irtautumista punaisten solujen hemoglobiinimolekyyleistä.

Menetelmästä on todettu olevan apua astman oireissa, allergeenien vähenemisenä, kuorsauksen ja uniapnean helpottamisena, mielen rauhoittumisena, liikunnan tehostumisessa, painonhallinnassa, eli hyvin elämänlaatua parantavissa tekijöissä. Kiinnostuessasi asiasta enemmänkin löydät Marketan sivuilta: www.hoitavahengitys.fi lisää vinkkejä ja tietoa. Muistetaan hengittää :-) ja lupaamme Virvotteen kirjoituksissa ja luennoillamme muistutella teitä oikean hengittämisen tärkeydestä.

Päivi Saarijärvi
FRM -vireysvalmentaja
VITALGO / Virvote
paivi(at)vitalgo.fi

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kahvin ja alkoholin suhde uneen


Usein kiistellään siitä rentouttaako yömyssy ja viekö se kahvikupillinen illalla nukkumatin mennessään. Olemme yksilöitä ja eri aineet vaikuttavat meihin hyvin eri tavoin. Omat havainnot eivät silti kerro ihan kaikkea. Tutkimuksista olemme saaneet selville asioita ja yhteyksiä, joita itse emme välttämättä huomioi.

On totta, että alkoholiannos rentouttaa ja tavallaan tuntuu auttavan nukahtamisessa. Unta tuntuu myös piisaavan normaalilla tavoin. Unen aikaiset tapahtumat sen sijaan häiriintyvät ja niitähän me emme välttämättä huomaa kuin vasta mahdollisesti seuraavina päivinä olotilassa. Unohtelu, ärtyneisyys ja oppimisvaikeudet voivat kertoa siitä, että uni ei ole palauttanut tarpeeksi yön aikana.

Unitutkimuksen mukaan alkoholi (jopa se yksi annos illalla) sekä huonontaa unta, että heikentää unen syvyyttä. Mittaukset unipatjoilla, hyvinvointimittauksilla tai laajempien fysiologisten unitutkimusten avulla osoittavat tämän selvästi.

Itselleni oli valaisevaa nähdä pienenkin alkoholiannoksen vaikutus uneeni käyttämästämme Firstbeat -hyvinvointimittauksen analyysistä.

Kahvin suhteen on selkeä fakta, että sen kofeiini vaikuttaa unta estävästi puoliintumisaikansa verran. Aineenvaihduntamme on tässäkin suhteessa yksilöllinen; jollakin kofeiini poistuu nopeammin ja jollakin se kestää elimistössä useampia tunteja.

Kofeiini toisaalta vaikuttaa kuten astmalääkkeenä käytettävä teofylliini, eli se helpottaa hengitystä ja vahvistaa sydämen toimintaa. On myös arvioitu, että pieni määrä kahvia tietyillä ihmisillä voi jopa parantaa unensaantia hengityksen kohentumisen takia. Kuppi kahvia myös virkistää päivällä taatusti ja tehotorkutkin onnistuvat sen avulla loistavasti. Tehotorkuissa otat kupin kahvia, kun tunnet tarvitsevasi pientä boostia iltapäivään ja väsyttää kovin. Heti juotuasi menet rauhalliseen tilaan, laitat silmät kiinni ja otat vaikka avainipun käteesi. Heräät, jos vaivut liian syvään uneen ja avaimet tipahtavat ja lisäksi saat kofeiinin tehon, kun se  alkaa vaikuttaa n. 15-20 min kuluttua nauttimisesta.

Nämä tosiasiat mielessä voi miettiä omaa kahvin ja alkoholin käyttöään suhteessa uneensa. Tärkeää on kuitenkin muistaa aina, että rentoutuminen on unensaannin ehto. Silloin mistään sillointällöin nautitusta aineesta ei kannata ottaa itselleen ahdistustaakkaa, vaan pyrkiä tasapainoon ja kohtuuteen. Satunnaiset ylilyönnit eivät järkytä hyvinvointia jos hyvinvoinnin perusta on kunnossa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Anna itsesi voida hyvin



Eilen oli one of those nights. Nukuin ensin noin 3 unisykliä oikein hyvin (1 unisykli on 1,5 h), sitten heräsin ja kävin vessassa sekä join vettä. Luulin, että nukahtaisin samantien, sillä väsymystä ja valvetaakkaa tuntui kyllä piisaavan ja yleensä uni tulee melko nopeasti sänkyyn palattuani. Viime yönä uni ei sitten palannutkaan, vaan mieli alkoi kelata kaikenlaista.

Ensin mietin yhtä keskeneräistä projektia ja sainkin siihen vähän lisää syvennettyä näkökulmaa. Sitten mieli alkoikin pyöriä muissa asioissa – kävin läpi riittämättömyyttä, syyllisyyttä, ärtyisyyttä, levottomuutta, suruakin. Pyörin ja hyörin ja aviomieskin heräsi kiekkaamiseeni, onneksi nukahti kuitenkin uudelleen pian. Itse yritin sen jälkeen pysyä levollisena ja paikallani, kaikkia omia oppejani muistellen: syvähengitys ja siihen keskittyminen, renotutus varpaista päähän, jokatoisen luvun laskeminen alaspäin 100sta jne... Eipä vaan auttanut – mieli keskeytti hyvät aikeet vähän väliä ongelmilla, hajanaisilla ajatuksilla ja lopulta päätin sitten antaa mielen rauhassa häiritä ja aloin vain kuunnella ja antaa olla.

Kysyin itseltäni, miksi annan näiden ajatusten pyöriä ja häiritä untani. Käänsin löytämäni negatiiviset asiat neutraaleiksi, positiivisiksi tai jos ne kertakaikkiaan olivan huonoja kysyin, auttaako asiaa nyt sen vatvominen, vai voisiko jatkaa aamulla. Kääntämisessä auttoivat NLPn opit ja kysymykset onko asia totta, onko se aina ja kaikkien kannalta totta jne...

Lopulta itselleni kirkastui yksi ajatus: En anna itseni voida hyvin. Se oli hyvin selkeä, kirkas ja levollinen ajatus, jota seurasi se, että päätin aivan tietoisesti antaa itseni voida hyvin. 

En ihan tarkkaan vielä tiedä, mitä kaikkea nuo sanat sisällään pitävät, mutta aika paljon tiedänkin. Mieleni ja egoni vaativat minulta asioita, joita en aina jaksa tai halua tehdä ja silti teen – tai ainakin pyörittelen niitä mielessäni. Asiat ovat sellaisia, että kuvittelen ulkopuolisia vaatimuksia minua ja käyttäytymistäni kohtaan. Todellakin kuvittelen, sillä oikeisiin, ilmaistuihin ympäristön vaatimuksiin pystyn kyllä sanomaan joko kyllä tai ei. Mutta ne kuvitteelliset valtaavatkin mielen välillä ja estävät rauhallisuuden, levollisuuden ja luottamuksen hyvään oloon. Olen kiitollinen, että jokin osa mielessäni löysi tuon kirkkaan ajatuksen joka valaisee harhoja. Sen avulla pääsin taas hyvään uneen!

Olen jo pitkään sanonut itselleni, hermostuessani tai huolestuessani, että kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy. Se on auttanut eteenpäin monessa asiassa. Nyt alan myös sanomaan: ”Annan itseni voida hyvin”. Kokeile sinäkin, se tuntuu mukavalta!