Powered By Blogger

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ennakkoluulotonta kuuntelua kohti – samalla itseäkin kuunnellen


Osuin aamupäivällä Tuovi Haikalan blogiin (http://www.novetos.fi/blogi/jaksaako-tassa-jatkuvasti-uudistua/ ) kesäkuulta. Hän pohti siinä uuden oppimista ja jatkuvasti uudistumisen tarvetta ja sillä tiellä jaksamista.


Kirjoitus oli mielestäni hyvä ja jäin pohtimaan omia asenteita ohjatessa ja omissa koulutuksissa. Oppimisahdistus tai selviämisen pelko ovat tuttuja kavereita. Olen pyrkinyt muistamaan nöyrän ja kuuntelevan asenteen. Ei se helppoa ole, kun sitä joskus erehtyy pitämään itseään kovin osaavana joissain asioissa. Kärsimättömyys on toinen tuttu kaveri... pyrkii menemään asioiden edelle, ei ehdi kuunnella tai haluaa nopeasti sanoa oman mielipiteensä asiaan....



On valtavan helppoa toistaa niitä asioita, jotka on mukamas ymmärtänyt perinpohjaisesti. Silloin helposti sulkee mielensä uudelta tai toisen mielipiteiltä, vaikka eteenpäin menon kannalta tärkeää olisi pyrkiä ymmärtää mielipiteen lähtökohta ja tausta. Silloin voisi laajentaa omaa näkemystään ja kenties oppia jotain uutta.



Olin keväällä mukana HAMK:n aikuiskouluttajan pedapakki opetuksessa ja siellä etenkin Helena Aarnion opetus dialogisesta toimintaotteesta ja sen vaikutus kollektiivisen älykkyyden kehittämiseen osui ja upposi. Oman asenteen huomiointi, avointen kysymysten käyttö keskustelussa ja huolellinen kuunteleminen, siinä niitä haasteita etenkin keskustelun tai oppimistilanteen vetäjälle, mutta yhtähyvin osallistujalle.



Helena puhui muunmuassa pinnanalaisesta puheesta, jota pitäisi oppia kuuntelemaan. Keskittyvä kuuntelija, joka yrittää tosissaan ymmärtää, löytää ehkä toisen puheesta kehkeytyvän heikon tiedon tai pohtimisen signaalin. Jos kuuntelija pystyy nostamaan tämän pinnanalaisen kohteen esiin, saattaa yhteinen kehitys tai oppiminen syventyä tai laajeta keskustelun myötä.



Toivon voivani omassa työssäni väsymysriskin hallinnan ja vireyden ohjaajana viedä asioita ennakkoluulottomasti ja rohkeasti dialogisen keskustelun suuntaan. Oppimisyhteisöä rakennettaessa tähän suuntaan, nousee tärkeäksi vertaisuuden kokeminen eli se että ihmisen arvo on pohjimmiltaan aina sama riippumatta koulutuksista tai asemasta. Omat olettamukset asioista pitäisi pystyä jättämään vähemmälle ja kuunnella mitä todella sanotaan.

Tätä kohti pyrin itseäni nyt kehittämään ja huomaan että se vaatii aikamoista itsetutkiskelua ja kuuntelua. Se ei taas onnistu jollei aika-ajoin pysähdy todella tutkimaan omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan tai olettamuksiaan. Aika ja levollinen mieli - niitä tarvitaan, ei tämä onnistu hälinässä, väsyneenä tai kokoajan jotain puuhaamassa. Onneksi nyt on kesä ja ainakin itse olen nyt pyrkinyt järjestämään itselleni sekä aikaa että levollista mieltä jotta saisin tilaa ennakkoluulottomuudelle - ja itsenikin kuuntelulle.  

Omaa aikaa ja levollista mieltä myös sinulle lukija sekä loppuun yksi avoin kysymys: Miten voit saada omaa aikaa ja millä keinoin levollistat mieltäsi?  Jos saataisiin tästä aikaan vaikka dialoginen keskustelu lämmittämään näitä heinäkuun viileitä päiviä.