Osuin aamupäivällä Tuovi Haikalan blogiin (http://www.novetos.fi/blogi/jaksaako-tassa-jatkuvasti-uudistua/ ) kesäkuulta. Hän pohti siinä uuden oppimista ja jatkuvasti uudistumisen tarvetta ja sillä tiellä jaksamista.
Kirjoitus oli mielestäni hyvä ja jäin
pohtimaan omia asenteita ohjatessa ja omissa koulutuksissa.
Oppimisahdistus tai selviämisen pelko ovat tuttuja kavereita. Olen
pyrkinyt muistamaan nöyrän ja kuuntelevan asenteen. Ei se helppoa
ole, kun sitä joskus erehtyy pitämään itseään kovin osaavana
joissain asioissa. Kärsimättömyys on toinen tuttu kaveri... pyrkii
menemään asioiden edelle, ei ehdi kuunnella tai haluaa nopeasti
sanoa oman mielipiteensä asiaan....
On valtavan helppoa toistaa niitä
asioita, jotka on mukamas ymmärtänyt perinpohjaisesti. Silloin
helposti sulkee mielensä uudelta tai toisen mielipiteiltä, vaikka eteenpäin
menon kannalta tärkeää olisi pyrkiä ymmärtää mielipiteen
lähtökohta ja tausta. Silloin voisi laajentaa omaa näkemystään
ja kenties oppia jotain uutta.
Olin keväällä mukana HAMK:n
aikuiskouluttajan pedapakki opetuksessa ja siellä etenkin Helena
Aarnion opetus dialogisesta toimintaotteesta ja sen vaikutus
kollektiivisen älykkyyden kehittämiseen osui ja upposi. Oman
asenteen huomiointi, avointen kysymysten käyttö keskustelussa ja
huolellinen kuunteleminen, siinä niitä haasteita etenkin
keskustelun tai oppimistilanteen vetäjälle, mutta yhtähyvin
osallistujalle.
Helena puhui muunmuassa pinnanalaisesta
puheesta, jota pitäisi oppia kuuntelemaan. Keskittyvä kuuntelija,
joka yrittää tosissaan ymmärtää, löytää ehkä toisen puheesta
kehkeytyvän heikon tiedon tai pohtimisen signaalin. Jos kuuntelija
pystyy nostamaan tämän pinnanalaisen kohteen esiin, saattaa
yhteinen kehitys tai oppiminen syventyä tai laajeta keskustelun
myötä.
Toivon voivani omassa työssäni
väsymysriskin hallinnan ja vireyden ohjaajana viedä asioita
ennakkoluulottomasti ja rohkeasti dialogisen keskustelun suuntaan.
Oppimisyhteisöä rakennettaessa tähän suuntaan, nousee tärkeäksi
vertaisuuden kokeminen eli se että ihmisen arvo on pohjimmiltaan
aina sama riippumatta koulutuksista tai asemasta. Omat olettamukset
asioista pitäisi pystyä jättämään vähemmälle ja kuunnella mitä
todella sanotaan.
Tätä kohti pyrin itseäni nyt kehittämään ja huomaan että se vaatii aikamoista itsetutkiskelua ja kuuntelua. Se ei taas onnistu jollei aika-ajoin pysähdy todella tutkimaan omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan tai olettamuksiaan. Aika ja levollinen mieli - niitä tarvitaan, ei tämä onnistu hälinässä, väsyneenä tai kokoajan jotain puuhaamassa. Onneksi nyt on kesä ja ainakin itse olen nyt pyrkinyt järjestämään itselleni sekä aikaa että levollista mieltä jotta saisin tilaa ennakkoluulottomuudelle - ja itsenikin kuuntelulle.
Omaa aikaa ja levollista mieltä myös sinulle lukija sekä loppuun yksi avoin kysymys: Miten voit saada omaa aikaa ja millä keinoin levollistat mieltäsi? Jos saataisiin tästä aikaan vaikka dialoginen keskustelu lämmittämään näitä heinäkuun viileitä päiviä.