Kiireetön läsnäolo tavoitteena

Väsymyksen hallinnan ja vireyden tutkiminen, niistä puhuminen ja näiden asioiden parissa työskentely kuuluu elämääni. Luonteeltani olen kohtuullisen nopea ja kärsimätön. Muun muassa nämä kaksi asiaa ajavat minut nyt tekemään julkisen uuden vuoden lupauksen;

Opin olemaan kiireettömästi läsnä eri tilanteissa

Olen kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta tavoitellut ennenkin ja uskon jopa edistyneeni tällä tiellä. Silti yhä huomaan, miten keskustellessa kuuntelun sijasta mietin jo vastausta tai eri vaihtoehtoja. Samoin huomaan jo tullessani jonnekin katsovani kelloa, paljonko on aikaa ja miettiväni jopa samalla lähdön asioita tai jotain tulevaa työtä. Hyvin usein lähtiessäni luentoa pitämään, minulla on tulenpalava viimetingan kiire, vaikka olen hyvin valmistautunut ja tiennyt luennosta jo pitkään.

Tiedän tarpeen myös palautteesta. Saan yleensä todella hyvää palautetta tärkeän aiheen käsittelystä ja iloisesta ja innostavasta esiintymisestä. Silti lähes joka kerta muutama huomauttaa kiireen tunnusta ja nopeasta puheesta. Joten ei kun hommiin. Lupaus käytäntöön!


Lupauksen (=tavoite) toteutuminen helpottuu huomattavasti kun sen tekee "VIP" -asenteella. Se tarkoittaa sitä, että tarvitaan kolmea asiaa (jonkun näistä puuttuessa homma ei toimi):


1. Visioimista - sitä että näkee tavoitteen jo toteutuneena. Tässä tapauksessa siis sen, että näen ja koen itseni kiireettömänä, rauhallisena ja läsnäolevana missä tahansa tulevissa tilanteissa. Erityisesti luennoimassa, koska silloin usein oma tiedon määrä ja halu jakaa se kaikki kuulijoille käyttöön saa minut rönsyilemään aiheessa, puhumaan nopeasti ja ylittämään suunnittelemani aikataulu.

2. Intohimoa  - todellista halua ja mielihyvää siihen, mitä tavoittelee. Kiireettömän läsnäolon koen todella tavoittelemisen arvoisena, koska ne hetket, kun olen siihen jo välillä päässyt ovat tuntuneet selkeiltä, kirkkailta.... no tavoittelemisen arvoisilta. Siltä että kuuntelen, pystyn oikeaan dialogiin ja opin aina itsekin jotain.

3. Päivittäistä toimintaa - Nyt tullaankin siihen, mitä pitää miettiä tarkimmin. Päivittäisessä toiminnassa se merkitsee minulla sitä, että herätessä muistaa lupauksensa sekä nuo kaksi ensimmäistä asiaa. Sen jälkeen toimii jokaisessa päivän rutiinikohdassa tietoisen hitaasti, tekemiseen keskittyen.
Aina kun huomaa eksyneensä kiireen, rönsyilyn ja vain oman asian edistämisen tilaan, pysähtyy ja tasaa hengityksellä olotilan ja muistuttaa itseään tavoitteestaan.
Minulla toimii 4-7-8 -hengitystaktiikka. Sen avulla saan vagushermoni rauhoittamaan kehoni ja mieleni kiireen ja hädän. Voin tehostaa asiaa vielä pienellä niskan ja kaulan taivutteluilla sekä  kevyellä, painelulla yläkehon alueelta (jota voi siis ihan itsekin tehdä painellen käsi- ja olkavartta sekä kaulan aluetta, niin mikä hyvältä tuntuu).

Siinä se. Ja kun vielä julkinen lupaus tuli annettua, niin lupaan myös kuukausittain kertoa, miten homma etenee. Samalla, kun kerron muista FRMn ja vireyden edistämisen asioista.

Arvoista ja käytännöistä

Kehittäminen ja kehittyminen on yksi arvoistani. Se pyörähtää arvokartastani usein ylimmäksi ja ajatuksieni sekä tekojeni päämääräksi.

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, mitä tapahtuu yksilön arvojen ja yhteisön (oli se sitten työyhteisö, perhe tai vaikka vapaaehtoistoiminnan erilaisten ihmisten yhteenliittymä) arvojen rajalla.

Millaisia agendoja kunkin arvomaailma asioihin luo?

Suuria sanoja, entä käytäntöjä?

Erityisesti tämän blogin näkökantana on se, miten voimakas persoona saattaa valuttaa omaa agendaansa ja sen myötä arvojaan koko yhteisöön. Joskus jopa niin, ettei sitä edes tajuta.  Arvojeni ja omien toimintatapojeni myötä mietin myös sitä, miten sanonnan mukaan meitä on kolmen tyyppisiä ihmisiä. On leijonia, paimenia sekä lampaita ja oma elämä kuluu sen selvittämisessä, mihin joukkoon kuuluu.  Sanonnan suhteesta elämään taas ajattelen, että sitä toimii eri yhteyksissä eri tavalla; välillä kuin lammas toisia seuraten, toisten voimaan luottaen, välillä paimenena laumalle laidunta hakien, suojellen ja eteenpäin vieden ja välillä jopa leijonana, puolustaen, johtaen ja taistellen.

Yhteisön tai yrityksen kehittämisessä johtaa itselläni ehkä paimenen tapa toimia, mutta välillä myös leijonan kiivaus - ainakin, kun huomaa että jokin tökkää omaan arvomaailmaan. Mitä silloin arvojen rajalla tapahtuu? Ärtymystä, arvostelua, nopeita johtopäätöksiä ja kommentteja (välillä vääriäkin, tunnustettava on...), kiukkua, stressiä ja kaikkea muuta ei niin kehittävää.

Arvotörmäyksessä kuultua....

Arvoista puhuminen on tärkeää, mutta onko sille tilaa, halua ja ymmärrystä. Onko yritysten ja yhteisöiden johtajilla ja hallituksilla selvänä yhteisesti määritellyt arvot ja se, miten jokaisen omat arvot niihin suhteutuvat? Naureskellaanko arvoista puhujalle olkiaan kohautellen, että joo joo... konsulttipuheita, mutta ei ne käytännössä mitään merkkaa.  Ja kuitenkin ne ovat kaiken toiminnan pohja - tiedostaen tai tiedostamattaan. Näin ainakin itse uskon ja aion jatkossakin kuunnella ja tutkia tarkoin omia motiivejani ja niissä vaikuttavia arvojani että  myöskin niitä rajoja, joissa arvomaailmat kohtaavat.

Tunnistatko sinä omat tärkeät arvosi ja huomaatko, miten arvomaailmojen kohdatessa jotain tapahtuu? Väitän, että arvoista keskustelu ei edelleenkään ole ajanhaaskuuta vaan yksi yhteisen kehittymisen sekä hyvinvoinnin ja vireyden edellytys.

ps. Jos kaipaat arvojesi selkeyttämiseen apua ja selkeän ajankohdan, ota yhteyttä:  NLP, muutosvalmennus ja psykologian perusopinnot ovat kokemuksen lisäksi pohja, jolla uskallan apuani tässä tarjota :-).

2018 on hyvässä vauhdissa ja FRM -vireysvalmennus jatkaa työtään!

Johtaakseen toista on osattava johtaa itseään, kokonaisuuden johtamista auttaa itseohjautuva organisaatio. Puhun tästä FRM:n alla resilienssiin organisaatioon pyrkimisenä.

Resilienssin miellän työvireydeksi, sopeutuvuudeksi, joustavuudeksi, menneestä oppimiseksi ja aina tulevaisuuteen katsomiseksi. Tätä osaava johto vie avoimesti, tavoitteellisesti ja sitoumuksellisesti eteenpäin jokaisen työntekijän osallistuessa omine voimavaroineen sekä parhaiden ominaisuuksiensa käyttämisineen.

Hieno tavoite, johon tie voi olla pitkä, mutta nautinnollinen. Mikä onkaan hienompaa, kuin että tavoite on todella upea ja välillä on sopivia etappeja - välitavoitteita.

Luin äsken Filosofian Akatemian Karoliina Jarenkon blogia: "Mistä työelämässä puhutaan vuonna 2018", jossa viimeisen kymmenen vuoden työelämän keskittyminen kuvattiin kolmeen pääkohtaan:  

• tehtävän hallinta
• itsensä toteuttaminen 
• uni, ravinto ja kunto

Kokoan itse tuon viimeisen väsymyksen hallinnan alle ja koko kolmikon sanaan vireys. Siihen kuuluu ehdottomasti myös Karoliinan esiinnostama  2018 puheenaihe: yhteisölliset metataidot.

Niitä hän kuvaa kykynä innostavaan ja rakentavaan kommunikaatioon, kunnollisen dialogin taidot, erilaisuuden arvostaminen, tehokkaat palaverikäytänteet, vertaispalautteen antaminen ja vastaanottaminen, fiksu työnjako tiimissä sekä omien tavoitteiden ja yhteisön tarpeiden yhteensovittaminen.

On ihan sama, millä nimikkeillä asioista puhutaan. Olen todella  onnellinen, että kaikki FRM:n pääkohdat nousevat nyt viimeistään vuonna 2018 laajalti esiin. Olen myös kiitollinen, että yrityksissä olemme VITALGO:n yhteistyöllä pystyneet toteuttamaan näitä käytännössä jo usean vuoden ajan FRM -vireysvalmennuksen menetelmin.

Meillä tavoite on resilienssissä organisaatiossa ja "yhteisölliset metataidot" ovat yhteistyön ja valmennusten pohjana.  Koen hyvänä, että olemme 2018kin asian ytimessä!