Eilen oli one of those nights. Nukuin
ensin noin 3 unisykliä oikein hyvin (1 unisykli on 1,5 h), sitten
heräsin ja kävin vessassa sekä join vettä. Luulin, että
nukahtaisin samantien, sillä väsymystä ja valvetaakkaa tuntui
kyllä piisaavan ja yleensä uni tulee melko nopeasti sänkyyn
palattuani. Viime yönä uni ei sitten palannutkaan, vaan mieli alkoi
kelata kaikenlaista.
Ensin mietin yhtä keskeneräistä
projektia ja sainkin siihen vähän lisää syvennettyä näkökulmaa.
Sitten mieli alkoikin pyöriä muissa asioissa – kävin läpi
riittämättömyyttä, syyllisyyttä, ärtyisyyttä, levottomuutta,
suruakin. Pyörin ja hyörin ja aviomieskin heräsi kiekkaamiseeni,
onneksi nukahti kuitenkin uudelleen pian. Itse yritin sen jälkeen
pysyä levollisena ja paikallani, kaikkia omia oppejani muistellen:
syvähengitys ja siihen keskittyminen, renotutus varpaista päähän,
jokatoisen luvun laskeminen alaspäin 100sta jne... Eipä vaan
auttanut – mieli keskeytti hyvät aikeet vähän väliä
ongelmilla, hajanaisilla ajatuksilla ja lopulta päätin sitten antaa
mielen rauhassa häiritä ja aloin vain kuunnella ja antaa olla.
Kysyin itseltäni, miksi annan näiden
ajatusten pyöriä ja häiritä untani. Käänsin löytämäni
negatiiviset asiat neutraaleiksi, positiivisiksi tai jos ne
kertakaikkiaan olivan huonoja kysyin, auttaako asiaa nyt sen
vatvominen, vai voisiko jatkaa aamulla. Kääntämisessä auttoivat
NLPn opit ja kysymykset onko asia totta, onko se aina ja kaikkien
kannalta totta jne...
Lopulta itselleni kirkastui yksi
ajatus: En anna itseni voida hyvin. Se oli hyvin selkeä, kirkas ja
levollinen ajatus, jota seurasi se, että päätin aivan tietoisesti
antaa itseni voida hyvin.
En ihan tarkkaan vielä tiedä, mitä kaikkea nuo
sanat sisällään pitävät, mutta aika paljon tiedänkin.
Mieleni ja egoni vaativat minulta asioita, joita en aina jaksa tai
halua tehdä ja silti teen – tai ainakin pyörittelen niitä mielessäni. Asiat ovat sellaisia, että kuvittelen
ulkopuolisia vaatimuksia minua ja käyttäytymistäni kohtaan.
Todellakin kuvittelen, sillä oikeisiin, ilmaistuihin ympäristön
vaatimuksiin pystyn kyllä sanomaan joko kyllä tai ei. Mutta ne
kuvitteelliset valtaavatkin mielen välillä ja estävät
rauhallisuuden, levollisuuden ja luottamuksen hyvään oloon. Olen kiitollinen, että jokin osa mielessäni löysi tuon kirkkaan ajatuksen joka valaisee harhoja. Sen avulla pääsin taas hyvään uneen!
Olen jo pitkään sanonut itselleni, hermostuessani tai huolestuessani, että kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy. Se on auttanut eteenpäin monessa asiassa. Nyt alan myös sanomaan: ”Annan
itseni voida hyvin”. Kokeile sinäkin, se tuntuu mukavalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti