Terveysguruilua

Hyvinvoinnin ylitarjontaa?

Jokapuolelta löytyy ohjeita, puhetta, kirjoitusta ja tekoja kehon hyvinvointia lisäämään. Niihin on helppo samaistua tai ainakin seurata mielenkiinnolla. Tietoa ja epätietoa suorastaan tulvii ympärillä nykypäivän eri välineistä. Välillä tekee mieli sulkea korvat kaikelta, mutta silloin saattaa vielä oma sisäinen puhe jatkaa loppumatonta arviointiaan; ei noin, tuokin sitä ja tätä, parempi kun, pitäisi nyt. Sana ja lause toisensa jälkeen, vaikkei edellinenkään ole vielä edes kunnolla päässyt tajuntaan. Kuka siellä puhuu; minä, vai joku muu? Mitä uskoa, mitä tehdä, mitä kuunnella?

Tähän mielentilaan joutuessa helpointa olisi pysähtyä, hengittää syvään ja päättää olla ihan hiljaa. Vaientaa se oma sisäinen puhekin, keskittyä hengittämään ja vain olemaan. Tuntemaan oma keho ja sen tila ilman arvioita ja pakkoja. Lopulta ihan tietoisesti kysyä kehon eri osilta, mitä niille kuuluu.

Kehotietoisuus kunniaan!

Usko tai älä, vastauksia alkaa tulla. Varpaat, jalanpohja, jalkaterä ja kantapää saattavat kertoa, että kaipaavat hierontaa, kosketusta ja rasvausta. Polvet voivat pyytää koukistelua, lihastukea ja sitä ettei aina olisi toinen jalka toisen päällä. Istuinlihakset kertovat olleensa kokopäivän tuolin kanssa lähikontaktissa ja haluavat päästä liikkelle. Selkäranka tahtoo kenties ojentautua ja venytellä vähän jokapuolelle. Niska ja kaula samaten. Vyötärönseutu kaipaa kiertoja ja kertoopa vielä, että vähän on ylimääräistä rasvaakin kertyneenä, ja että se ei tunnu kivalta. Suu ihmettelee, että miksi leukalihakset ja purenta on niin jännittyneenä pitkin päivää ja toivoo että olisi naurua enemmän. Silmätkin kaipaavat kuulemma enemmän pyörittelyä, ylös ja alas sekä sivuille katsomista, kulmien nostoja, kauas ja lähelle fokusoimista ja vähemmän ruudun tuijottelua.

Olen itse kokeillut ja tätä jatkuu niinkauan kuin viitsin kysellä. Olen pikkuhiljaa oppinut oikeasti kuuntelemaan kehoni viestejä ja välillä jopa toimimaan niin, että sillä olisi parempi olla. Itseasiassa valitukset ovat vähentyneet ja välillä tulee ihan mukavia vastauksia, että on mukava ja rento olo ja että happi ja vesi kulkevat hyvin tai jotain muuta hauskaa. 

Guruile itse tai katso mitä me olemme guruilleet

Oikeastaan en kaipaa kovin paljon enää ulkoisia neuvoja hyvään oloon, riittää kun pysähdyn, rauhoitun ja kuuntelen mitä keho kertoo. Kokeile sinäkin olla oma terveysgurusi, sillä kehosi on viisas ja osaa kyllä kertoa, mikä sitä ja sinua auttaisi voimaan paremmin. Jos edelleen kaipaat vähän vahvistusta ja selvennystä siihen, miten voisit kehoasi tai mieltäsi auttaa, kokeile Anun ja minun yhdessä kokoamaa vireyden e-työkirjasarjaa. 

Pohtiessasi omakohtaisia vastauksia mielen, unen, ravinnon, liikunnan ja työn maailmoista aktivoit oman kehon tuntemustasi ja itsesi kuuntelua. 

12.9. on alkamassa myös meidän ja kolmannen valmentajakollegan, Leenan kanssa tehty “Selkeästi hyvä olo” -verkkokurssi. Voit katsoa siitä tehdyn esittelyvideon youtubesta :-)

Vireää, omaa kehoa sekä mieltä arvostavaa elokuuta kaikille!

Iloista työtä ja elämää

Kevät on uuden alkua ja usein myös jonkun valmiiksi saattamista

 

Mielen ohjelmointia

Itselläni on tänä keväänä muutamankin jutun valmiiksi saattaminen juuri nyt tapetilla.  Viikonloppuna sain NLP -practitioner -todistukseni. Tämä koulutus on avannut silmiäni hyvin PALJON vuorovaikutuksen, omien rajojen, erilaisten maailmankatsomusten ja oman vastuun parempaan ymmärtämiseen.
Oppimista on ilman muuta vielä enemmän edessä kuin "valmista" tietoa päässä - mutta sekin oivallus tuntuu vallan mainiolta ja kehittävältä.
 

NLP

• Ohessa kuva todistuksista ja opintojen "pääkuva":

 Niistä ihaninta oli opettajan idea laittaa jakoon tuo yläosan oikeanpuoleinen paperi. Siihen jokainen opiskelukaveri ja myös opettaja laittoivat kustakin opiskelijasta yhden sanan, joka kuvaisi hänen mielestään parhaiten  keskelle nimettyä tyyppiä. 

Kun sain paperin sitten kierroksen jälkeen käteeni,  luki suurimmassa osassa viivoja jotain ilosta. Kaikki muukin oli ihanaa luettavaa, mutta tuo ILO jäi erityisesti mieltä keventämään. "Ilo-todistus" tuntuu jopa tärkeämmältä, kuin varsinainen "virallinen todistus":-). Taidanpa kehystää sen työhuoneen seinälle....

 

Yritystoiminnan kehittämistä

NLP - opintojen lisäksi olen opiskellut yritystoiminnan johtamista Suomen Yrittäjäopistossa, ja sekin kurssi alkaa kohta olla päätöksessään. Teen parhaillaan raporttia kehitystehtävästä, jonka itselleni opintojen aikana valitsin.  Tämä taas sai aikaan tsekkausta suunnitelmien ja toteumien parissa. Lisäksi pienen lisäpaineen loin itselleni, koska en ole viimeisenä opintojen lähipäivänä paikalla ja lupasin esittää videolla kehitystehtäväni muille...

Täydentelin tänään raporttiani ja aloitin videon teon tekemällä sisällysluettelon ja pienen käsikirjoituksen videota varten. Sain sen hyvälle tolalle, josta pääsen sitten ensi viikolla hyvin eteenpäin.  Kehitystehtävä käsittää yritykseni VITALGO:n ydinasian FRM:n saantia julkisuuteen ja toimintaan. Oli mukava huomata miten innoissani tähän hommaan lähdin ja miten kivalta tuntui omia "jälkiä" tarkastella ja verrata suunnitelmia nykypäivään. Tunsin siis suurta TYÖNILOA!

VITALGO / WGH 2016

• Ohessa TYÖILO kuva keväältä.

On hienoa, kun voin todeta tekeväni sitä työtä, josta oikeasti saan iloa. Lisäksi olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että olen oppinut työn ja levon rajat itsekin, koska niitä myös muille ohjeistan.

Aina välillä itseltäkin meinaa ilo olla vähissä. Etenkin, jos keskittyy omiin, toisten tai ihan vaikka maailman ongelmiin. Olen kuitenkin todennut, että niihin liikaa keskittymällä kadottaa oman tien ja tavoitteen.

Siksi halusin tänään kirjoittaa tämän blogin aiheella "Iloista työtä ja elmää",  vaikka se voi huolien keskellä painivasta tuntua "ylipirteältä".

Toivon lisää iloa kaikkien elämään, hymyä, hassuttelua ja naurua. Niiden avulla asiat luistavat paremmin ja kun vielä päättää että, "kaikki järjestyy", tekee hyvää itselleen!

Iloisen tiistaipäivän tunnelmissa,
Päivi

Vireys ja turvallisuus kulkevat käsikädessä

Olen usein todennut, että vireys ja väsymys ovat kovin laajoja ja vähän epämääräisiä asioita. Se ei silti tarkoita sitä, että ne voisi jättää huomiotta. Molemmat niistä alkavat yksilöstä, ollen hyvin henkilökohtaisia asioita. Silti vaikutukset ovat kumulatiivisia, siirtyen yksilöstä yrityksiin, organisaatioihin ja lopulta koko yhteiskuntaan. Tällaisten asioiden hallinta ei ole helppoa, koska ihmisiä ei voida pakottaa huolehtimaan vireydestään vaan halu on tultava ihmisestä itsestään. Kuitenkin organisaatioissa tämä kuuluu turvallisuus- ja henkilöstöjohtamisen avainasioihin.

Väsymysriskinhallinta, Fatique Risk Management (FRM) on tietääkseni ainut menetelmä, joka analyyttisesti ja riskinhallinnan toimin selkeästi auttaa organisaatioita vireyden edistämiseen ja väsymyksen hallintaan. Itse sisäistin ja sitouduin niihin niin työssäni kuin yksityiselämässäni ja voin todeta, että se on kannattanut. En ala mitään ruusunpunaisia juttuja yrittämisestä tai oman vireyden noususta kuvata, sillä tämä tie on pitkä ja matkanteko hidasta, mutta nautin siitä.

Väsymyksen hallintaan ja vireyteen sitoutuminen tarkoittaa osaltani riittävästä ja laadukkaasta unesta, ravinnosta, liikkumisesta, mielentilasta ja työelämästä huolehtimista. Kohdallani se tarkoittaa myös työssäni asian eteenpäin viemistä sekä siitä julkisesti ja rohkeasti puhumista (Väsymys työelämässä – riskit ja hallinta -kirja, Virvote-kirjasarja, Vireyden verkkokurssi sekä luennot ja valmennukset,joita pidän)

Koska vireyteen kuuluvat ”muotiasiat” uni, ravinto, liikunta, mielen tasapaino, unohtuu usein että kyse ei ole pelkästä hyvinvoinnista. Oma, läheisten, työtovereiden ja ihan vieraidenkin turvallisuus on myös siitä kiinni. Vireänä huomaa paremmin oman käytöksensä, tottumuksesta juontuvat teot ja valinnat, vaaratilanteet ja mahdollisuudet.

Yritysten turvallisuuskulttuuri tarvitsee erityisesti vireyttä. Erään määritelmän (Reiman & Oedewald, 2008) mukaan turvallisuuskulttuuri käsittää turvallisuuteen liittyviä arvoja, asenteita ja toimintatapoja, eli siis jatkuvaa sosiaalista prosessia. Väsyneenä ärtymys ja unohtelu lisääntyvät, arviokyky, aistit ja reaktiot huononevat sekä oppiminen ja luovuus vähenevät. Jokainen tuntee tämän prosessin ja sitä verrataan usein alkoholin aiheuttamaan suorituskyvyn heikentymiseen.

Vaikka kaikki tuo on täysin selvää, ei organisaatioissa silti mielestäni kiinnitetä tarpeeksi huomiota vireyden ja väsymyksenhallinnan mahdollisuuksiin. Koska olen itse enemmän toimija kuin markkinoija, en välttämättä ole saanut asialle niin suurta näkyvyyttä kuin toivon. Siksi käytin osan tästä keväisestä lauantaiaamusta tähän kirjoittamiseen, koska siihen tunsin tarvetta. Nyt jatkan pihahommiin vireytymään ja toivon, että joku saisi tästä blogikirjoituksesta kipinän vireytensä huomioimiseen ja asian eteenpäin vientiin yhteisöissään.

Kristallipallon ja taikasauvan omistaja

Olen aina väittänyt, etten omista kristallipalloa nähdäkseni tulevaisuuteen, enkä voi taikasauvan heilautuksella nostaa kenenkään vireyttä.

Olen ollut asiassa sekä oikeassa että väärässä.

Totta on, että tulevaisuutta yleisellä tasolla en kovinkaan pitkälle tai luotettavasti pysty ennustamaan - toki joitain vahvoja tai heikkoja signaaleja lukemalla voi aina tehdä sivistyneitä arvailuja.

Totta on myös se, että kun teen suunnitelmia ja asetan tavoitteita, näen, koen ja joskus kuulenkin sen toteutuman mielessäni. Ei se tulevaisuus tietenkään toivomalla sieltä aukene, vaan sen eteen joutuu tekemään tosissaan töitä. Joskus mielikuva toteutumasta heikkenee, ikäänkuin kangastuksessa ja silloin alkaa epäillä omia suunnitelmiaan ja tavoitteitaan. Jos asia on tärkeä ja itselle arvokas, usva kuitenkin pienen ajan kuluttua hälvenee ja taas toteuma näkyy kristallipallossani kirkkaana.

Taikasauvan kohdalla en juurikaan pysty muiden asioita muuttamaan, mutta kas; Jos teen tietoisen päätöksen jostakin asiasta ja pysyn päätöksessäni, niin kummasti se asia yleensä toteutuu. Tässä kylläkin on kyse tähän konkreettiseen todellisuuteen perustuvista asioista. Silti koen, että omistan niin halutessani taikasauvan omaan elämääni!

Toisten vireyden nostamisessa uskon taas esimerkin leviävään voimaan. Jos voi itse hyvin, tekee haluamistaan asioista totta ja levittää todellista, kokemuksellistakin tietoa ympärilleen, niin pienellä viiveellä se taikasauva voi toimia siinäkin :-).

Olen siis omassa omassa elämässäni päätynyt sekä kristallipallon onnelliseksi ja vastuulliseksi omistajaksi että taikasauvan iloiseksi heiluttelijaksi. Aika kivaa ja toiminnallista elämää :-), kokeile sinäkin!

Palapeli nimeltä FRM & VITALGO

Eräs läheiseni kummasteli viime tapaamisellamme, että ”Sulla on niin paljon kaikkia asioita auki... kannattaisiko keskittyä enemmän yhteen tai pariin pääasiaan?” Keskustelumme koski silloin lähinnä yrittämistä ja olin juuri avautunut kaikkien kesken olevien projektieni vaiheilta.

On myönnettävä, että hänen sanansa osuivat ja saivat aikaan aika paljonkin pohdintaa. Keskustelumme jälkeen olen muutaman kerran käynyt arviota, että kuuluuko tämä juttu nyt prioriteetissa tärkeimpiin. Kotoa olen perinyt asenteen, että kesken ei asioita jätetä. Sen mukaan siis toimin, mutta opittavaa taitaa olla ainakin siinä, milloin on aika antaa joidenkin asioiden vähän levätä.

Omaa toimintaani ja ajatusmaailmaani kuvaa myös palapelin rakentaminen. Palapelissä alkaa ensiksi  miellyttää laatikon päällä oleva kuva ja tietty haaste palojen määrästä. Seuraavaksi pitää löytää hyvä rauhallinen paikka ja aikaa kokoamiseen. Tämän sain elämääni vuoden 2010 aikana.

Seuraavaksi alan yleensä palapeliä kootessani etsiä kulma- ja reunapaloja, eli haen rajausta itse kuvalle. Tätä ajattelen yritysideanani väsymysriskin hallinnan jalkauttamisesta suomalaisiin organisaatioihin ja vireyden lisäämisestä sen avulla yksilöstä yhteiskuntaan. Ajallisesti rajojen ja hieman sisäpuolenkin rakentaminen vei nelisen vuotta. Silloin alkoi jo nähdä mitä on tuloillaan ja minkälaista kuvaa mistäkin nurkasta alkaa löytymään. Yksi näkyvin osa tätä oli kirjani “Väsymys työelämässä – riskit ja hallinta” julkaisu ja sen saama hyvä vastaanotto julkisuudessa.

Palapelien maailmassa haasteeni taitaa olla vähintäin 5000 palan palapeli. Siinä on kokonaisuutena pikkasen organisaatiomallin, pikkasen ideaaliyhteiskunnan, pikkasen elinvoimaisen osallistuvan itsevastuullisen yksilön kuva lopputulemana. Enkä tiedä, saanko tätä ikinä valmiiksi, mutta haastetta ja onnistumisen iloja on jo koettu. On myös koettu ahdistusta ja tunnetta että miksi ihmeessä lähdin tällaista edes kokoamaan. Aivan niinkuin isoa palapeliäkin tehdessä! Eli kärsivällisyys on yksi haasteistani ja opittavista asioista.

Ajatellessani nyt tätä edessäni olevaa palapeliä, siinä on jo tosi paljon valmista ja kuva alkaa näyttää hyvin mielenkiintoiselta. Isossa organisaatiossa on aloitettu vireysvalmennuksen läpivienti, valmistumassa on e-työkirjasarja vireydestä ja eilen julkistui yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettu vireyden verkkokurssi. Työvireyttä analysoiva ohjelma ja appsit ovat työnalla ja ensi kuulla on monia eri tilaisuuksia taas edistää vireyttä luennoimalla eri yhteyksissä. Eli mikäs tässä, vaikka paljon on paloja vielä nurin ja etsittävänäkin.

Palapelivertaus antaa itselleni jotenkin rauhallisen mielen, vaikka tähän asiaan liittyviä projekteja onkin xx-määrä. Jokainen niistä täyttää yhden osan kuviosta ja ihan niinkuin palapeliä kootessani kiinnitän huomioni yhdellä kertaa aina yhteen kuvan kohtaan, niin myös projekti kerrallaan saa täyden huomioni aina ajallaan. Lopulta nämä lukuisat projektit kokoontuvat vielä yhteen käsittämättömän hienoksi kokonaiseksi kuvioksi. Sitäpaitsi on mahtavaa, kun saa apua palapelin kokoamiseen, yhdessä tekemällä sillä on vielä suurempi todennäköisyys valmistua, jos itseltä meinaa usko loppua!

Välipäivälöytöjä

Ennen oli hauskaa käydä välipäiväalennusmyynneillä etsimässä löytyisikö itselle mitään sopivaa. Nyt ei moinen käväissyt edes mielessä. Tavarapaljouden keskellä ennemminkin katselee, mistä voisi luopua. En ole siivoamisellakaan mieltäni nyt rassannut, sillä halusin käyttää joulun ajan työtauon olemiseen ja rauhoittumiseen hektisen syksyn jälkeen.

Alkuun siinä auttoivat sukulaislapset, jotka tulivat ennen joulua muutamaksi päiväksi kylään. Ei ehkä sinänsä rauhoittavaa, mutta irroitti ajatukset hyvin töistä. Leikkiin ja muuhun puuhaamiseen syventyminen teki hyvää! Seuraavaksi jouluvierailut, syöminen ja elokuvat veivät mukanaan, mutta Tapaninpäivän iltana alkoi olemisen sietämätön keveys tuntuakin raskaammalta. Ajatukset siirtyivät tekemiseen, suunnitteluun ja huolehtimiseen ja kas – olokin alkoi tuntua sairaalta. “Ei voi olla totta!!!”, ajattelin ja tankkasin itseni täyteen c-vitamiinia, sinkkiä ja d-vitamiinia sekä nukuin lähes vuorokauden.

En ole varma kumpi auttoi, mutta sairaus tuntuu ekan erän luovuttaneen. Eilen aloitimme yhteistyökumppanini kanssa n.s. töihin orientoitumisen. En enää erottele työtä ja muuta elämääni erikseen, ja kirjoittaminen yhdistyy molempiin. Otsikoin tämän kirjoituksen nimellä välipäivälöytöjä, sillä kaiken tuon edellä kertomani lisäksi mieleni on selkeästi hakenut jotakin uusia uria pienen pysähtymisen aikana... Osa niistä tuntuu jopa jakamisen arvoiselta.

Pysähtymisen arvon etsiminen on tullut tärkeäksi. Aloitin joulukuun alussa kirjoittamaan kynällä, pieneen siniseen vihkoon, itselleni tärkeitä ajatuksia. Niistä ensimmäinen oli: “Kuuntele, pysähdy, tutki ja nauti, sillä ainut varma asia on, että koskaan et tiedä, etkä ehdi kaikkea.” Pidin siitä niin kovin, että jaoin sen heti Fbssä ja sain kovasti tykkäyksiäkin sille. Sillä kirjoituskerralla ajatuksia siirtyi paperille numeroituna kuusi kappaletta ja tuo oli siis ensimmäinen.

Tänään avasin vihon uudelleen, sillä tuntui että halusin lisätä sinne jotain. Luin kuitenkin ensin muutama viikko sitten kirjoittamani asiat. Pidin niistä edelleenkin. Eniten kuitenkin alkoi naurattamaan oma touhuni; Olin hienosti nimennyt vihon alkamaan sanoilla 10 tärkeintä ajatusta. Sitten olin jo edellisellä kerralla kirjottaessani vetänyt yli tuon 10 ja vaihtanut eteen viitosen. Tämän jälkeen oli kuudes ajatus halunnut siirtyä paperille, eli olin päätynyt vetämään vitosenkin yli ja kirjoitanut eteen jo vähän epävarmemman kutosen.

Tänään sitten tajusin, miten oma tärkeilynhaluni ja hallinnan tarpeeni huutaa ilmi tuosta otsikosta. Onneksi alkoi naurattamaan, eikä niinkään harmittamaan! En enää vetänyt viivaa kutosen yli, vaan kirjoitin "hienon" otsikon päälle: Tärkeitä ja ei niin tärkeitä ajatuksia ja vielä piirsin hymynaaman perään.

Pidän tuota itselleni arvokkaana välipäivälöytönä mieleni poluilta. Ehkä siitä on iloa jollekin muullekin! Seitsemmänneksi ajatukseksi tuli sitten ihan kirjattuna: Elämä ei ole niin vakavaa kuin luulet!!! - nimenomaan kolmella huutomerkillä varustettuna.

Iloisin loppuvuoden ajatuksin Päivi

Sittenkin Uni?

Olen tainnut saada itselleni perustavaa laatua olevan kysymyksen; Kumpi on tärkeämpi vireyden kannalta uni vai mieli? (Eli siis samaa sarjaa kanan ja munan kanssa - kumpi oli ensin?)

Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin, olin jo päätymäisilläni tuohon mieleen. Myös  yhteistyökumppanini kanssa julkaisemamme VIRVOTE työkirjasarja alkoi nyt joulukuulla julkaistulla  mielen osiolla unen jäädessä toiseksi osioksi ensi vuoden puolelle.

Kuitenkin, nyt kun on vuoden pimein aika ja syksy oli melko kiireistä aikaa jättäen muutaman unen vähän vajaaksi, tuntuu että asiaa pitää vieläkin pohtia;  Kun on väsynyt, ei mielikään toimi, eikä siitä löydy tukea vireyden toimiin. Eli tältä kannalta uni voittaa vireyden näkökulmasta sittenkin ehkä mielen.

Oli nyt kumminpäin vaan, niin on suurenmoisen ihanaa, että joulun vapauttava pysäys arjesta on tulossa. Itse aion  ottaa siitä kaiken ilon ja levon irti. En turhia aio stressata mistään ja olen aikatauluttanut sellaisia asioita, jotka vaativat jotain valmistelua. Annanpa siis tämän iäisyyskysymyksenikin jäädä hautumaan. Oli nyt kumpi vaan, Mieli tai Uni se tärkein asia vireyden kannalta, niin nyt annan kummallekin tilaa ja rauhaa.

Joulumielellä Päivi